Emi Yagi - Venus ja minä
Olen lukenut lähiaikoina erikoisen paljon japanilaista kirjallisuutta ja joka toisessa näistä näköjään mainitaan Suomi. Näin tekee myös Emi Yagi. Venus ja minä tuli vastaan satunnaisesti lukuaikapalvelussa, josta otin kokeilukauden kun piti jostain saada lapselle iltasatuja vaikka oma ääni oli täysin murskana influessasta. Lukuaikapalvelun applikaatiossa tämä oli kokonaista 71 sivua pitkä, eli vähällä lukemisella selvisi tällä kertaa. Yagin teksti tuo mieleen hiukan Haruki Murakamin teokset. Päähenkilö ei koe asioita kauhean vahvasti, mutta joutuu vähän ylimaallisten tilanteiden keskelle ja kosketuksiin maailman mystisen puolen kanssa. Venus ja minä -kirjan maailmassa patsaat osaavat puhua. Muinaiset kreikkalaiset patsaat puhuvat toisilleen kreikkaa, mutta museosta löytyy yksi patsas, joka osaa vain latinaa. Kirjan kertoja Horauchi (Hora) palkataan tuntitöihin puhumaan patsaalle aina maanantaisin. Hora on aikoinaan vaihto-opiskellessaan kuunnellut YLEn latinankielisiä uutisia ja siitä ...
