Anneli Kanto - Rottien pyhimys

Perustuu lähes tositapahtumiin, mutta onneksi oikeasti ei lainkaan! Anneli Kannon Rottien pyhimystä suositeltiin minulle hauskana kirjana ja suositus piti täsmälleen paikkansa. Oli erittäin ilo lukea (tai tässä tapauksessa kuunnella) pitkästä aikaa proosaa.

Aiemmista postauksista voi muistaa, että minulla on jokseenkin jyrkkä suhtautuminen tositapahtumiin perustuviin tarinoihin. Anneli Kannon Rottien pyhimys perustuu toisaalta tositapahtumiin (Hattulan kirkon maalaaminen), mutta toisaalta se on tarinana 100 % fiktiivinen. Kirkon todellisista maalareista ei tiedetä mitään ja faktat ovat hyvin pitkälle hävinneet kokonaan. Kirkon maalaaminen tapahtui yli 500 vuotta sitten, mikä on huikean pitkä aika ajatella.

Anneli Kanto on tehnyt kovan työn tutustuessaan historiaan ja kirkon piirroksiin ja visioinut näiden pohjalta tarinan, jossa Hattulan kirkkoa maalataan. Kaikki hahmot ovat fiktiivisiä, vaikka mukana onkin myös todellisia historiankirjoista löytyviä henkilöitä. Historiasta löytyviäkään henkilöitä (esim. arkkipiispa Arvid Kurki tai Hämeenlinnan linnanherra Tott) ei ole liialla tositapahtumiin perustumisella pilattu. He toisaalta ovatkin tarinassa vain kaukaisessa sivuosassa.

Tarina keskittyy kirkon maalarien, sataprosenttisesti keksittyjen, työhön ja edesottamuksiin. Andreas Pictor ja mestari Martinus ovat saapuneet Ruotsista maalaamaan koko Hattulan kirkon täyteen kuvia. Urakka on valtava, varsinkin kun ryhmästä puuttuu siihen tavallisesti kuuluva munkki Benedictus, joka makoilee sairaana eikä pääse osallistumaan koko urakkaan. Apupoika Vilppukin putoaa heti kättelyssä tikkailta ja teloo itsensä lähes hyödyttömäksi.

Apuun saadaan Hattulan kylässä asuva Pelliina Rutgerintytär. Epämääräisellä sukutaustalla rasitettu ja yksinhuoltaja-tiilimestarin kasvattama nainen on yhteisössään hylkiö, mutta erinäisten käänteiden kautta päätyy mukaan kirkkoa maalaavaan porukkaan. Mukana seikkailevat myös kirkkoväärti Klemetti ja kirkkoherra Petrus Herckepaeus, jotka ovatkin hauska parivaljakko. Molemmista revitään huumoria kirjaan, mutta varsinkin kirkkoherra Petrus on myös jotenkin salakavalasti mielenkiintoinen ja aidon tuntuinen hahmo. Anneli Kanto tuhlailee Petruksen hahmoon lähes dostojevskilaista monitahoisuutta. Sama henkilö on vähän naurettava, vähän säälittävä ja vavahduttavan syvästi tunteva samaan aikaan. Petruksen pohdinnat uskon levittämisestä kansan pariin ovat kirkkoon kuulumattomallekin lukijalle varsin vaikuttavia. Petruksen pikkumaisuus tai kukkoilu ei vähennä sitä, että hän samaan aikaan on myös erittäin tosissaan hänelle annetun tehtävänsä kanssa. Hienoa kirjoittamista.

Kirja on yleisesti sävyltään varsin kepeä. Asiat menevät pääpiirteissään yllättävän kivasti, vaikka välissä hapuillaan myös vähän sielun pimeän yön puolella. Elämä kuitenkin jatkuu, vaikka arvet jäävät ja mitään nykylukijan sensibiliteeteille liian rajua ei tapahdu. Kaikki menee paljon paremmin kuin olisi voinut kuvitella, vaikkei toki täydellisesti.

Monella tapaa yllättävä kirja. Keveydestään huolimatta hieno. Ei näin hyvää kevyttä kirjaa heppoinen kirjoittaja osaisi kirjoittaa. Jos on lukea kirjoittaa joku tositapahtumiin perustuva kirja niin tämä oli minulle sopivasti valittu tapa tehdä se. Kirjassa liikutaan niin kaukana historiassa, että katolisen uskon kuvaukset ovat kuin minkä tahansa fantasiamaailman uskontojärjestelmän vastaavia. Sopivan etäällä, että tositapahtumiin perustuminen ei tee niistä tylsiä vaan yllättävästi jopa mielenkiintoisempia. Jännä silmänkääntötemppu.

Hauska kirja. En tiedä kenen tämä olisi pakko lukea, mutta jotain nerokasta ja nokkelaa tässä on. Nyt vain tekee mieli käydä katsomassa Hattulan vanhaa kirkkoa ja miltä maalaukset nykykatsojan silmiin näyttävät.

Mitä lukisit seuraavaksi? Valitse tai vältä jotain näistä aiemmin tavatuista!

Antti Holman kirja Järjestäjä kertoo toisenlaisen tarinan Suomesta ja taiteilijoista. Hattulan kirkon sijaan touhutaan Kansallisteatterissa. Ulkopuolisuuden kokemuksia on mukana tässäkin, mutta muuten näistä kahdesta kirjasta silti valitsisin Rottien pyhimyksen.