Kurt Vonnegut - Jailbird

Ihan todella pitkästä aikaa jälleen Vonnegutia. Tässä välissä on lukenut paljon Vonnegutista ja miten Vonnegut kirjoitti ja mitä puhui kirjoittamisesta ja tarinoista, mutta edellisen varsinaisen Vonnegutin kirjan lukemisesta on Tavauksen perusteella jo kymmenen vuotta. Jännitti jonkin verran kyllä palata lukemaan tätä kun Vonnegut oli ehdottomia lempikirjailijoita aikoinaan. Ovatko kirjat matkan varrella parantuneet vai huonontuneet? Entä jos näistä ei enää tykkäisikään yhtään?

Kirjan alussa kieltämättä vähän jännitti. Jailbird ei kaapannut ihan yhtä vahvasti kuin mitä olisi toivonut, mutta kyllä se siitä sitten lähti käyntiin. Jailbird sijoittuu Watergaten jälkeiseen USA:han, jossa päähenkilö Walter F. Starbuck seikkailee. Walter päätyi vankilaan Watergate-skandaalin jälkeen vaikka käytännössä ei edes osallistunut mitenkään koko asiaan. Häkkilintu Walter on jälleen perinteinen Vonnegutin päähenkilö, joka kertoo oman tarinansa, joka sivuaa monia muita paljon suurempia tarinoita. Mukana ovat tietenkin Richard Nixonin kaatanut Watergate-skandaali ja lisäksi McCarthyn USA:n punapelko ja kommunistivainot. Walter F. Starbuck on molempien lähes sivullinen uhri, mutta ei siinä vielä kaikki. Lisäksi hän onnistuu hortoilemaan epähuomiossa myös keskelle koko maailman suurimman konserniyritys The RAMJAC Corporationin pääomistajan sekavia suunnitelmia.

Jailbird on jotenkin perinteinen Vonnegutin kirja silläkin tapaa, että mitään helposti tyydyttävää lopputulosta ei ole luvassa. Jailbirdin lopussa Walter päätyy takaisin vankilaan, kaikki on vähän kuin pilalla ja oleellisesti mikään ei ole muuttunut maailmassa. Toisaalta oppitunteja on silti saatu ja kirjan tarina ei olisi myöskään oikein voinut loppua millään muulla tavalla. Mikään perinteisesti onnellinen loppu ei loogisesti ollut mahdollinen, mutta toisaalta jotain edistystä kuitenkin on tapahtunut. Walter F. Starbuck on kirjan lopussa itse valtavan paljon paremmassa tilanteessa kuin kirjan alussa, vaikka onkin matkalla jälleen vankilaan. Hän ja hänen ystävänsä ovat kenties oppineet jotain ja ainakaan kaikki ei varsinaisesti mennyt huonompaan suuntaan. Vain kuolleiden haaveet kariutuvat.

Vonnegutin teksti on yksiselitteisen hyvää. Sopivasti oivaltavaa kun on sen aika, toisaalta yksinkertaista ja iskevää. Pidin erityisesti hänen tavastaan kirjoittaa dialogia. 

Minä sanoin. 

Hän sanoi. 

Minä sanoin. 

Hän sanoi. 

Strong stuff. 

Vonnegut käyttää Jailbirdissä jälleen myös tehokeinoa, josta olen aina pitänyt. Tässäkin kirjassa kertojalla on tiettyjä fraaseja, jotka toistuvat säännöllisesti läpi kirjan. "Strong stuff" on tietenkin yksi näistä.

Jailbird on jännittävä kirja. Kirjan alku ei kaapannut kovin vahvasti mukaansa ja kirjan loppua voisi pitää lähinnä turhauttavana. Itse matka on kuitenkin huikea. Vonnegut kirjoittaa kauhean hyvin ja tuntuu siltä, että nyt sitä osaa arvostaa entistä paremmin kun on itse lukenut ja kirjoittanut kymmenen vuotta enemmän kuin viimeksi Vonnegutia lukiessa. Tarina rakentuu hienosti ja kaikki sivupolut ovat mielenkiintoisia. Ainut ohilyönti oli kirjan pitkä esipuhe, jossa Vonnegut kertoo tapahtumista kauan ennen kirjan alkua ja mihin hän on perustanut ne ja kettä oikeat henkilöt olivat kirjan hahmojen esikuvia jne. Faktan soluttautuminen fiktion sekaan tuntui lähinnä sekavalta ja häiritsevältä. Tositapahtumat eivät minua tunnetusti kiinnosta ja tälläkin kertaan olin vain helpottunut kun esipuheestä päästiin selkeästi varsinaisen romaanin puolelle.

Itse tarina olikin kyllä sitten varsin vahva. Perinteistä Vonnegutia siinäkin mielessä, että huumoria oli paljon ja epätoivoa jonkin verran. Pienenä miinuksena Jailbirdissä on mukana vähän keskimääräistä heikompia Kilgore Troutin kirjoja. Siitä huolimatta:

Strong stuff. 

Mitä lukisit seuraavaksi? Valitse tai vältä jotain näistä aiemmin tavatuista!

Vonnegutin rinnalle voi nostaa vaikka Muriel Sparkin Loitering with Intent -kirjan. Teksti on vastaavalla tavalla rohkeaa, tyylikästä ja omalaatuista ja tunnelma on samalla tavalla synkkä, mutta aina humoristinen. Vahvaa tavaraa tämäkin kirja.