Syksyn ja talven kirjoja

Kesän jälkeen elämä on käynnistynyt varsin voimakkaasti ja Tavauksen ylläpitäminen on jäänyt ikävästi sivuun. Tässä vaiheessa alkaa olla julistaa jonkin sortin konkurssi blogattavien kirjojen jonon suhteen. Teen lyhyet merkinnät eri kirjoista ja palaan näihin ehkä joskus myöhemmin, koska moni kirjoista kyllä ihan virallisen käsittelyn ansaitsisi.

Niillas Holmberg - Halla Helle

Niillas Holmbergin Halla Helle oli hauska kirja. Aika innostunut Bildungsroman vähän aiemmin käsitellyn Thomas Mannin Taikavuoren tyyliin. Siinä missä Mann vältti Sofian maailma -tyyppisen luennoinnin hienosti, Holmbergin rahkeet eivät ehkä ihan vielä riitä siihen. Halla Helle on melkoista psykologian oppikirjojen kertaamista. Kaikista muista näkökulmista tämä kirja ansaitsisi oman pidemmänkin kirjoituksensa ja yritän vielä palata tähän uudestaan joskus.

Bram Stoker - Dracula

Olen lukenut Draculan joskus ala-asteella tajuamatta siitä oikeastaan juuri mitään. Nyt oli ihan hauska aika palata tähän. Monesta näkökulmasta sai katsottua uudella tavalla. Kirjassa on huikeinta, millainen miehen rakkauskirje miehille se on. Stokerin Draculassa kuvaaman miesjoukon salskeus ja urheus jättää jälkeensä övereimmätkin sosialistisen realismin työn sankarit. Kaikki hahmot ovat jotenkin niin villejä, että ei tätä kirjaa pahemmin tarvitse nykypäivänä enää muuttaa, että aiheesta saa aikaan parodian. Dracula ryömii pitkin seinää, Van Helsing on niin kryptinen hollantilainen. Huikea parodisella tasolla jenkki amerikkalaismies Quincy Morris kuolee ainoana mieshahmona ihan sen kuuloisesti, että häntä esittäisi elokuvassa musta näyttelijä. En muistanut myöskään lainkaan, että Dracula on kirjeromaani. Koko kerronta on erilaisia päiväkirjamerkintöjä tai hahmojen kirjeitä toisilleen. Kaikkea sitä!

Volter Kilpi - Alastalon salissa

Ihan huikea lukukokemus. Valtavan hauska, mukaansatempaava, kaikkea tapahtuu ihan valtavasti! Paitsi juuri nyt, tietysti. Piippua valitaan satoja sivuja, mutta siinä samalla pohtiessa kerrataan vuosikymmenten tarinat ja hahmojen ja koko yhteisön kehityskaaret. Kieli on aivan huikeaa, hahmot riemastuttavia. Pelkästään Pukkilan isännän vuoksi tämän voisi lukea uudestaan. Paksu, mutta edistyi joka kerta harppauksin kun tähän tarttui. Ansaitsee ehdottomasti oman merkintänsä. Ehkä sitten kun joskus luen tämän uudestaan. Lukukertoja tämä kirja varmasti kestää.

Graham Greene - Travels with My Aunt

Ihan kauhean hauska kirja. Sekä merkityksessä haha-hauska että hauska olemalla kauhean hyvin kirjoitettu ja sopivasti mielenkiintoinen. Pieniä maagisen realismin elementtejä Roald Dahlin -hengessä. Vastustamaton sukulaisrouva, jolla on epämääräinen menneisyys ja oikeastaan nykyisyyskin. Brittiläinen meininki, mahtavia sivuhahmoja. Ei ehkä mitään suurta kirjallisuutta Anna Karenina -tyyppisellä tavalla, mutta yllättävän lähelle. Vähintään kirjoittamisen laadun puolesta. Jotenkin täysin virheetön suoritus Graham Greeneltä. Aiheen humoristisuus ja kirjan kepeys vain erottaa vakavista klassikoista. Laadussa ei jää yhtään jälkeen. 

Bret Easton Ellis - Lunar Park

Bret Easton Ellisin American Psycho on vain tajuton kirja, mutta en ole lukenut häneltä ennen tätä mitään muuta. Aika harva kai on. Lunar Park oli mielenkiintoinen kokemus. Fiktiivinen omaelämäkerta new weird -vaikutteilla. Trilleri, kauhutarina, kertomus addiktista ja lähiöelämästä. Mielenkiintoinen, aika hyvä. Ei tarvitse lukea uudestaan, ero American Psychoon on tosi ilmeinen. Silti varsin hyvä, mutta silti. Ei yhtä hyvä. Harmi.