Muriel Spark - Far Cry from Kensington

Kesällä tuli luettua ja kuunneltua aika nippu erilaisia kirjoja, mutta varsinkin elokuu oli sen verran hektinen ja täynnä jännittäviä käänteitä, ettei muistiinpanojen kirjoittaminen tänne Tavaukseen vain onnistunut. Aloitin yrittäjänä virallisesti nyt syyskuun alussa ja sen valmistelu ja kaikki eri keskustelut, joita piti hoitaa elokuun aikana maaliin kuluttivat kaiken henkisen energian mitä oli tarjolla. Nyt kun jäljellä on enää itsensä elättäminen ja yrityksen pyörittäminen niin pystyy taas ihan eri tavalla alkaa miettiä Tavauksen päivittämistä!

Hankin Muriel Sparkin Far Cry from Kensington -kirjan Audiblesta täysin sokkona. En oikein edes muista millä perusteella. Hankin kerralla useamman kirjan ja koitin haarukoida vähän erilaisia ja ottaa mukaan varsinkin sellaisia kirjoja, joista en tiennyt mitään. Far Cry from Kensington meni vahvasti tähän kategoriaan. Muriel Spark ilmeisesti olisi kyllä tunnettu kirjailija, mutta mennyt minulta täysin ohi tähän asti.

Kirjan valintaan vaikutti luultavasti se, että kirjan esittelystä tulee mieleen Wodehouse. Jotain vähän sisäsiittoisen sekavaa peribrittiläistä menoa olisi luvassa ja luonteikas kertoja. Lisäksi valintaan varmaan vaikutti kun takakannessa luvattiin jotenkin kirjallisuudellista menoa kustannusmaailmassa. Mrs. Hawkings on hyväntahtoinen, tai ainakin hyväntahtoiseksi koettu, nuori leski, joka asuu kotimajoituksessa muiden jonkin verran mielenkiintoisten ihmisten kanssa ja tekee töitä paljon mielenkiintoisempien ihmisten kanssa. 

Mrs. Hawkingsin tuntema kustannusala on täynnä eri tavoilla enemmän tai vähemmän kaheleita persoonia, jotka kirjojen kustantamisen lisäksi harrastavat kaukoparantamista, rahojen kavaltamista tai muuta sekavaa. Kirjailijat ne vasta omituisia sitten ovatkin. Kaksi kirjailijaa erityisesti vainoavat Mrs. Hawkingsia. Toinen heistä on aivan käsittämättömän huono kirjailija ja muutenkin ihmisroska. Toinen taas erinomainen kirjailija, mutta valitettavasti lohduttoman sitoutunut em. ihmisroskan asian edistämiseen. Mrs. Hawkings joutuu kerta toisensa jälkeen ongelmiin, koska hän ei pysty pitämään suutansa kiinni ja kertomasta mielipidettään tämän Hector Bartlettin persoonasta tai kirjallisista ansioista.

Kaikki kääntyy kuitenkin hyvin ja Mrs. Hawkingsin harmiton pullea ulkomuoto ja raivokkaan lannistumaton energia pompauttavat hänet takaisin elämän syrjään kiinni aina kun hänet potkitaan pois seuraavasta kustantamosta. Mrs. Hawkingsin paino on oleellinen osa hahmoa. Kirjan alussa sitä on paljon, lopussa vähemmän. Paino on mielenkiintoisesti samaan aikaan hyvin satunnainen seikka varsinkin Mrs. Hawkingsille itselleen, mutta kuitenkin oleellinen osa hahmoa. Jännittävää lukea tällaista kirjaa, joka edeltää kaikkia kehopositiivisuuskeskusteluita ja silmää räpäyttämättä kahlaa maastoon, jota nykyään moni lähestyisi varoen.

Far Cry from Kensington oli jännä kirja kun se ei lopulta ollut kauhean kiinnostava tai hyvä. Kyllä sen kuunteli sujuvasti loppuun, mikä ei nyt ole ihan taattu asia minkään kirjan kohdalla. Aika vaisuksi kokemus kuitenkin jäi. Kaikki oli jotenkin vähän puolivillaista. Mikään ei ollut tajuttoman hauskaa, valtavan oivaltavaa tai aivan kauhean hyvin kirjoitettua. Tämä oli nyt tällainen tarina ja kaikin puolin laadukas esitys ja kaikkea, mutta todella vaikea tästä oli mitenkään innostua. Silti. Kevyt, helppo, ihan hauska. Paljon huonompiakin yhdistelmiä on nähty.

Mitä lukisit seuraavaksi? Valitse tai vältä jotain näistä aiemmin tavatuista!

P.G. Wodehouse mainittiin niin tarjotaan ehkä vähän vähemmän tuttua tuotantoa häneltä: Kuolemattomia golf-tarinoita. Hauskaa ja sympaattista, kuten aina.

Toinen britti sekaan. Anthony Burgessin Enderby’s Dark Lady, or No End to Enderby oli hauska surkuhupaisasta miehestä ja tilanteesta, mutta melkein surkuhupaisempaa on katsoa miten sitä kirjoitti kymmenen vuotta sitten. Jotain sitä sentään on ehkä tässä matkalla oppinut.