Julia Cameron - Tyhjän paperin nautinto

Tavauksen kesäteema vetää viimeisiään. Tämä oli viimeinen kirjoittamisopas ja nyt ainakin luvassa oli ihan autenttista opasta. Cameronin kirja tasapainoilee self-help -kirjallisuuden ja kirjoittamisoppaan välimaastossa. Toisaalta aiheena ja tarkoituksena on saada ihmiset kirjoittamaan, toisaalta kirjoittaminen on vain väline hengellisemmän ja ehyemmän elämän elämiseksi.

Mutta nyt siis kuitenkin lopulta ollaan ihan oikean oppaan äärellä. Ei mitään romaanin taiteen esoteerista vatkaamista tai hih heh hassuja vitsejä vinkkien muotoon puettuna vaan asiaa siitä miten kirjoittaminen tapahtuu.

Valitettavasti Cameronin kirja oli kaikista luetuista oppaista kaikkein kauhein. Cameronin kirjoittamistyyli muistuttaa kaikilla huonoilla tavoilla Stephen Kingiä, mutta metaforat eivät ole Kingin tyyliin vain ärsyttävän melkein nokkelia vaan nolostuttavan taiteellisia ja koristeellisia. Pilvet lipuvat taivaalla kuin vaaleanpunainen höytyvä safiirin pinnalla tai hevonen katsoo hitaasti ymmärtäväisillä silmillään kun omistajansa hosuu liian kiireisenä jne. Mikään ei oikein ollut valmistanut siihen, että tämä loppuun säästetty opas olisikin tällaista siirapissa kahlaamista.

Lisäksi Cameronin hengellisyys näkyy läpi sekä vaivihkaa että suoraan koko kirjasta. Kirjoittaminen on mystistä yhteyden ottamista johonkin suurempaan ja sielu eheytyy jne. ja koko kirja on yleisesti vain niin paksun kristillisen mystiikalla kuorrutettua, että tähän on vähän vaikea suhtautua kun vastaavaa hengellistä maailmankatsomusta ei kirjoittajan kanssa itse jaa. Cameronilla on konkreettisesti lopulta aika vastaava ajatus esim. tarinoiden löytämisestä ja muistiin kirjoittamisesta kuin vaikka Stephen Kingillä, mutta ero on silti aika selvä. King löytää maasta tarinoiden fossiileja kun taas Cameronin kohdalla tulee enemmän sellainen olo, että Jeesus supattaa tarinat hänelle suoraan korvaan.

Kingin ja Cameronin välillä on myös muita hauskoja eroja. King suositteli laittamaan oven kiinni ja kirjoittamaan sitten kaksituhatta sanaa. Cameron taas suosittelee kirjoittamaan kaikkialla aina kun vain on pienikin hetki ja joku pöydännurkka käytettävissä. Pohdin kotona tätä eroa ja puoliso esitti välittömästi arvauksen, että näistä kirjoittajista toisella on lapsia ja toisella ei. Cameron tosiaan on ollut yksinhuoltaja ja pitänyt itse huolta lapsistaan siinä missä Kingillä (vaikka lapsia olikin) on taas ollut vaimo kenties pitkälti hoitamassa tuon puolen ja mahdollistamassa arvon kirjailijan sulkeutuvan kammioonsa kirjoittamaan.

Hauskaa oli myös se, että tästä oppaasta ovat siis peräisin aamusivut! Tämä Auta Antinkin osaltaan popularisoima rutiini kirjoittaa joka päivä käsin joku määrä tekstiä ilman sen suurempaa harkintaa onkin peräisin siis juuri tästä kirjasta. Itsekin aamusivuja aina kirjoitan, joten oli ihan hauska törmätä näin yllättäen alkuperäiseen lähteeseen. Samoin kirja on täynnä erilaisia kirjoittamisharjoituksia, joista osa vaikutti hyödyllisiltä ja muutamia jopa tein. Loppua kohden kun väsyin ja turhauduin koko kirjaan yhä enemmän, alkoivat harjoituksetkin kuitenkin vaikuttaa jotenkin tarpeettomilta ja usko niiden tehoon alkoi horjua. Sinällään vaikka mikä tahansa tekosyy kirjoittaa on hyvä ja paketti luovuuden vapauttavia rajoja on ihan hyvä tarjous niin ei näistä monista saanut innostuttua. 

Julia Cameron tuntuu vain yleisesti puhyvan jollekin täysin toiselle kirjoittamista pohtivalle henkilölle kuin minä. Se on toisaalta täysin ok, mutta omalla kohdalla tämä kirja vain meni aika ohi. En saa paettua subjektiivisuuttani nyt tämän kirjan kohdalla, joten mielipiteeksi jää nyt tällainen teilaus. Kaikesta tästä huolimatta oli kuitenkin hauska lukea aamusivuista ihan lähteestä asti ja kenties vielä joskus on parempi hetki palata joihinkin kirjan harjoituksiin. 

Näin päättyy Tavauksen kirjoittamisoppaiden heinäkuu. Käteen jäi lopulta yllättävän paljon silkkoa vaikka toiveet etukäteen olivat korkealla. Parempia kirjoittamisaiheisia kirjoja saa mielellään suositella. Nyt kuitenkin seuraavaksi taas takaisin proosan pariin!

 

Mitä lukisit seuraavaksi? Valitse tai vältä jotain näistä aiemmin tavatuista!

Mika Waltarin kirja Aiotko kirjailijaksi? aloitti Tavauksen kesäteeman ja oikeastaan myös jäi vahvimmaksi luetuista oppaista. Waltarissa vara parempi jne. Viihdyttävä ja käytännöllinen teos, vaikka kirjoituskoneiden aikakaudesta puhutaankin.

Stephen Kingin Kirjoittamisesta on toinen opas, jonka voi nostaa tähän rinnalle. Pehmoisesta omaelämäkerta-materiaalista huolimatta myös käyttökelpoista asiaa sisältävä kirjanen.