Stephen King - Uinu, uinu lemmikkini

Kirjoittamisesta-kirjan innoittamana päätin ottaa kokeiluun jotain Stephen Kingin kaunokirjallista tuotantoa. Pääsin noin puoliväliin ennen kuin päätin lopettaa. Minulla on erikseen merkintä kaikille keskenjätetyille kirjoille, mutta tämän kanssa kamppailin niin pitkään, että teen siitä ihan erillisen merkintänsä.

Kingillä on periaatteessa palaset kohdallaan. Tunnelmaa rakennetaan, mukana on oikeasti ihan jännittäviä mysteerejä ja salaisuuksia ja välillä ruumiit puhuvat tai metsässä kuuluu epäinhimillistä ulvontaa, mutta ainekset eivät silti alkuunkaan riitä Kingin valitsemaan vauhtiin. Kirja ei lopulta oikeasti ole edes mitenkään erityisen pitkä (noin 400 sivua), mutta silti vauhti on raivostuttavan verkkaista ja laahaavaa. Parisuhdehistoriaa muistellaan ja appiukko teki näin ja eno oli hautausurakoitsija ja jestas kun ei jaksa kiinnostaa.

Siinä vaiheessa kun kauhu oli alkamassa kirjan puolivälissä päätin vain jättää homman sikseen. Jotenkin ajattelisi, että jos nyt oli suorittanut pakollisen taustaosuuden kirjasta niin eikö siinä jää palkinto saamatta jos lopettaa ennen kuin kunnolla alkaa tulla kuolemaa ovista ja ikkunoista. Uppokustannuksien tuijottaminen on kuitenkin aina hölmöä ja jos meininki oli tähän mennessä ollut pitkäpiimäistä, jatkossa se olisi luultavimmin vain sekä pitkäpiimäistä että kauheaa. Jos nyt pitää lukea jotain kauheaa, soisi sen tapahtuvan Nietzscheä mukaillen samaan tapaan kuin kannattaa ottaa kylmä kylpy: nopeasti sisään ja nopeasti ulos. Vaikka pitkäpiimäisten kauheiden asioiden lukeminen varmasti olisikin piinallista, se ei välttämättä olisi sitä tavalla millä King on tarkoittanut.

Englanti paistoi läpi Pirkko Talvio-Jaatisen suomennoksesta välillä aika rankasti, mutta en tiedä olisiko sille voinut tehdä mitään. Luultavasti paistava asia oli vain Kingin tyyli kirjoittaa, mihin kääntäjän ei luultavasti/valitettavasti voi varmaan liikaa puuttua. Jos vielä haluaisin Kingin lukemista kokeilla, ehkä pitää suunnata novellien suuntaan. Sellaista olisi varmaan vaikea venyttää kovin pitkäpiimäiseksi kenenkään.

P.S. Olen itse asiassa perinteisesti haukkunut Neil Gaimania samasta aiheesta. Gaiman kirjoittaa minulle sopivammalla tyylillä, mutta hänenkin kirjansa tuntuvat olevan ainakin kaksi kertaa liian pitkiä omaksi parhaakseen. Alla linkattuna esimerkki.

Mitä lukisit seuraavaksi? Valitse tai vältä jotain näistä aiemmin tavatuista!

Olen kerännyt tarkoituksella keskenjätettyjä kirjoja omaan merkintäänsä. Kirjoja, jotka olivat liian tylsiä tai muuten vain jotenkin niin huonoja, että ne on heittänyt tuskastuneena käsistään. Vältä näitä -kategoriaa ainakin minun mielestäni siis.

Laitetaan kylkeen Neil Gaimanin ihan liian pitkä American Gods. Ajanvietekirjallisuutta toisaalta kai parhaimmillaan: paljon aikaa kuluu, ei rasitu liikaa aivot.