Kazuo Ishiguro - Remains of the Day

Osa-aikaisena weaaboona innostuin tietysti kun tuli tilaisuus lukea lisää japanilaista kirjallisuutta. Kazuo Ishiguro paljastui kuitenkin sitten enemmän brittiläiseksi kirjailijaksi, mutta kirja oli siitä huolimatta erinomainen. Myös täysin yllättävä. En tiennyt yhtään mitä odottaa, mutta en tätä ainakaan.

Remains of the Day kertoo roadtripistä ja on ihan kuin Fear and Loathing in Las Vegas, paitsi kaikin tavoin täysin erilainen. Vanhan koulukunnan hovimestari Stevens lainaa auton uudelta amerikkalaiselta työnantajaltaan ja lähtee käymään katsomaan saisiko puhuttua entisen taloudenhoitajan neiti Kentonin takaisin talonsa palkkalistoille. Stevens ajelee halki maaseudun, mutta lähinnä matkustaa muistoissaan ja käy läpi uraansa kunnon hovimestarina.

Remains of the Day on todella jännää luettavaa, koska alussa ei ollut lainkaan käsitystä mitä on lukemassa ja kirjan edetessä se hämärtyi vielä entisestään. Aluksi luuli, että tämä onkin jotain Jeeves and Wooster -tyyppistä hassuttelua tai tunnelmointia vanhoista hyvistä hovimestariajoista, taustalla kulkee tarina Stevensin vanhan työnantajan lankeemuksesta, mutta lopulta eniten tarina kertoo siitä, miten vieraantunut Stevens on itsestään. Marx olisi varmaan ollut innoissaan kirjasta, missä hovimestari on niin sitoutunut työpanokseensa, että hävittää itsensä kokonaan. Stevens ei tunnista mitään tunteitaan, lukuunottamatta hillittyä tyytyväisyyttä sitä kohtaan, että hän on ajoittain hyvä hovimestari.

Kirjaan piilotettu rakkaustarina on monella tapaa raastava ja Stevensin suhde isäänsä samoin. Arvokkuuden ja jäykän ylähuulen taakse on piilotettu koko elämä. Aina välillä tunteet pilkahtavat läpi Stevensin käytöksessä, vaikka tämä ei itse myönnäkään, että mitään sellaista koskaan tapahtuisi. Arvokkuuden ja lojaaliuden pohtiminen on sinällään jalostavaa ja ilahduttavaa luettavaa, mutta silti Stevensin vaihtokauppa sulkea kaikki niiden ulkopuolelle jäävä pois elämästään on vain riipaisevaa seurattavaa.

Kirja on kokonaisuudessaan katkeransuloinen ja mitään rypemistä tästä ei saa millään tavalla väännettyä (sellaiseen ei Stevens kertojana nyt tietenkään alentuisi). Vaikka teema on jotenkin salakavalasti ravistelevan rankka, on mukana kuitenkin myös paljon valoa. Arvokkaasti toisen palveluksessa eletty elämä on kova vaatimus, mutta vaikea sen valitsemista on kokonaan huonona pitää. Remains of the Dayn hahmot tietävät, että asioita on mennyt ohi ja elämässä olisi voinut valita toisin, mutta tässä he nyt kuitenkin ovat ja tällä ns. mennään. Ehkä se on lohdullinen viesti sekin toisaalta, vaikka en pysty olemaan kiertämättä jälleen kerran sen surkutteluun, miten laajoja osia itsestään Stevens on sulkenut kertomuksessaan piiloon.

Ehkä tämä kaikki on merkki hyvästä kirjasta. Kompakti kirja, ekspansiivista asiaa. Vanha suositus, ehdottomasti.

Mitä lukisit seuraavaksi? Valitse tai vältä jotain näistä aiemmin tavatuista!

P. G. Wodehousen Jeeves-kirja on luonnollinen vastapaino linkata tähän yhteyteen. Henkilökohtainen miespalvelija ei ole sama asia kuin hovimestari, mutta samassa maailmassa kuitenkin liikutaan.

Sayaka Muratan Lähikaupan nainen on monella tapaa toinen näkökulma samaan ilmiöön. Päähenkilö Keiko on ehkä kuitenkin vielä omistautuneempi lähikaupalleen kuin Stevens isännilleen. Rankka kirja tämäkin, vahva suositus.