James Church - A Corpse in the Koryo

Yhä korean waven kourissa luin pohjois-korealaisen dekkarin. Hauska ja mielenkiintoinen tuttavuus, jännä yhdistelmä noir-dekkaria, agenttiromaania ja Columboa. Kirja löytyy myös suomennettuna nerokkaalla nimellä Korealainen kuurupiilo. 

Kirjan päähenkilö komisario O aloittaa aamun yrittämällä ottaa valokuvan ohi ajavasta autosta. Koska ollaan Pohjois-Koreassa, kamerasta vain on patteri loppu ja kuva jää ottamatta. Tästä alkaa monimutkainen ja sekava tarina, johon sekaantuvat vaikka minkä alan ministeriöt, kierot virkamiehet, upseerit ja välillä myös jonkin sortin irlantilainen vakooja. 

A Corpse in the Koryo on niitä kirjoja, joissa juoni jää taka-alalle. Varsinaista tarinaa tärkeämpää on fiilistellä Pohjois-Korean vainoharhaista tunnelmaa ja ihmetellä kaikkialle levittäytyvää vakoojien ja kätyrien verkkoa. Kirja on kokonaisuutena kauhean mielenkiintoinen yhdistelmä hyvin perinteistä ja viihteellistä dekkaria ja Kafkaa. Toisaalta komisario O on tyypillinen noir-dekkarin päähenkilö, joka vain haluaisi kupin teetä ja joka venäyttää selkänsä joka kerta kun hänet kolkataan tajuttomaksi, toisaalta hän toimii maailmassa, joka länsimaiselle lukijalle vaikuttaa painajaismaisen monimutkaiselta ja vaaralliselta. Kaikkia vakoillaan, kaikilla on salaisuuksia, mikään ei toimi, kaikki voivat mielivaltaisesti pomottaa toisiaan (myös samat ihmiset ristikkäin toisiaan) ja kaikesta valvonnasta ja sääntelystä huolimatta ihmiset silti toimivat kuin ihmiset toimivat: flirttailemalla tai uhkailemalla saa kierrettyä sääntöjä, vanhat kaverit pitävät toistensa puolia ja raha ratkaisee.

Varsinainen juoni jäi jotenkin hämäräksi myös lukijalle. Jonkin sortin salaliitto ja vanhoja syntejä ja yhteyksiä Japaniin ja autojen salakuljettamista ja suomalaisia(!) vakoojia ja jotain, mutta kirjan lopussa olin ainakin itse huomattavasti enemmän pihalla kuin komisario O. Usein tarina voi jäädä hämäräksi kirjan henkilöille, mutta lukijana ymmärtää kokonaiskuvan, mutta tällä kertaa komisario O tuntuu käsittävän kaiken paremmin ja itse on ihan pihalla kokonaisuudesta. Määränpään hämäryys ei kuitenkaan pahemmin haitannut, sillä itse matka oli sen verran viihdyttävä. 

Kirja sijoittuu Pohjois-Koreaan mikä toki on se varsinainen myyntivaltti, minkä perusteella kirjan valitsi luettavaksi. Kirjoittaja on Wikipedian mukaan länsimainen tiedustelualan ihminen, joka on toiminut pitkään Aasiassa ja siis tietää mistä kirjoittaa. James Church on tietenkin kirjailijanimi. Etukäteen odotti automaattisesti jotenkin todella yhteiskunnallista ja "vakavaa" kirjaa kun nyt kyseessä sentään oli Pohjois-Korea. Sen sijaan A Corpse in the Koryo olikin hyvin pitkälti puhtaan viihteellinen teos. Elokuvamainen, liioittelevan salakähmäinen dekkari, jossa vanhat mummelitkin ovat kaikkitietäviä agentteja ja lyönti päähän kolkkaa ihmiset tajuttomaksi pariksi tunniksi, mutta muuten ei aiheuta mitään ongelmia.

James Churchin kirjoitustyylissä on joku oma hämäryytensä, mistä itse ihan pidin. Harvoja asioita selitetään, tilanteet pomppivat ympäriinsä, langanpäitä ei solmita yhteen ja lopussa tilanne muistuttaa vähän lautasellista spagettia. Paljon on alkuja ja loppuja ja joku hämmentävä kokonaistunnelma hommasta piirtyy, mutta aika arvoitukseksi jää mistä mikin yksittäinen lanka alkoi tai loppui tai mistä välistä se kulki tai miksi. Lukijana en voi olla ihan varma oliko tämä kuinka tarkoituksellinen ja taidokas valinta vai jotenkin vain sattumalta tapahtunut vahinko. Hauskempaa on kuitenkin suhtautua asiaan siten, että tämäkin oli tarkoituksellisesti valittu tyyli, joka symboloi ja alleviivaa pohjois-korealaisten hahmojen elämää mielettömässä ja mielivaltaisessa todellisuudessa.

Oletin etukäteen, että tämä olisi ihan pohjois-korealaisen kirjoittama, mikä olisi ollut vielä mielenkiintoisempaa. Sellaisiakin kirjoja kuitenkin löytyy ja ehkä olisi mielenkiintoista koittaa löytää joku ihan oikean kansalaisen ja toverin kirjoittama kirja ja verrata sitä tähän ulkopuolisen tarkastelijan näkemykseen aiheesta. Joka tapauksessa tämä oli varsin hauska ja mielenkiintoinen kirja. Ei mitään suurta kirjallisuutta, mutta olen tyytyväinen, että tähän tuli tutustuttua. Komisario O -kirjoja löytyy vielä ainakin neljä lisää, mutta tällä hetkellä en koe mitään suurta tarvetta lukea muita osia. Ehkä kevyenä kesädekkarina sitten myöhemmin, koska kyllä A Corpse in the Koryo mielenkiintoisuudessa ihan "pelkän" perusdekkarin voitti helposti.

Mitä lukisit seuraavaksi? Valitse tai vältä jotain näistä aiemmin tavatuista!

Korealainen kirja rajan toiselta puolelta. Mysteeristä meininkiä tässäkin kirjassa luvassa. Vähemmän viihteellistä, enemmän ajatuksia herättävää. Vahva suositus Han Kangin The VegetarianilleHan Kangin The Vegetarianille.

Kertomus toisenlaisesta dystooppisesta todellisuudesta. Anthony Burgessin Kellopeliappelsiini. Luen tätä tällä hetkellä nyt itse ja vasta tätä tehdessä selvisi, että olen itse asiassa lukenut tämän Moog Konttisen suomennoksen jo aiemmin vuonna 2010. Katsotaan koliseeko tällä kerralla yhtä paljon.