Han Kang - The Vegetarian

Perheessä menossa meilläkin Korean Wave. Eniten näkyy BTS:n fanittamisena ja korea-sarjojen katsomisena Netflixistä. Korea-sarjoissa on jotenkin raikas tunnelma nyt kun on tottunut siihen, että niin iso osa viimeisen kymmenen vuoden aikana tehdystä länsimaisesta televisioviihteestä on niin synkkää ja väkivaltaista ja ahdistavaa. Korea-sarjoissa ollaan vielä häpeämättömän romanttisia ja hölmöjä ja harvemmin ällöillään mitään tai hierotaan genitaaleja ruutuun jatkuvasti. Sen vuoksi olikin hauska saada suositus korealaisesta The Vegetarian -kirjasta. 

Olen aiemmin lukenut vain yhden etelä-korealaisen kirjan, josta tykkäsin aivan valtavasti. Kyung-sook Shinin Pidä huolta äidistä oli aivan tajuttoman koskettava, mutta se tuli luettua joskus sellaisena aikana kun en päivittänyt tätä blogia. Senkin puolesta palasi tosi mielellään korealaisen kirjallisuuden pariin.

Han Kangin The Vegetarian tuntui heti raikkaalta ja erilaiselta kun nyt olen lähiaikoina valittanut siitä, miten uusi kirjallisuus kuulostaa ihan samalta keskenään (Visitors, Järjestäjä, Normaaleja ihmisiä, Perintötekijät). Tunnelma ja kerronnan tapa oli heti kättelyssä erilainen. Tekee toki vain järkeä, koska jo pelkästään hahmojen taustakulttuuri on niin eri kuin mihin täällä on totuttu. Ihan vaan miten vahva asema perheellä on ja toisaalta miten vahva asema miehellä kussakin perheessä on, aiheutti yllättyneen fiiliksen. Länsimaisessa kirjassa jos mies käyttäytyisi perheessä kuten The Vegetarian -kirjassa miehet käyttäytyvät, olisi siinä aihe tarinalle jo ihan sellaisenaan. Nyt se oli vain tausta-asetelmaa muulle tarinalle.

The Vegetarist kertoo kuitenkin siitä miten Yeong-hye näkee painajaisen ja tämän vuoksi lopettaa lihan syömisen kokonaan. Tällä on yhä rajumpia vaikutuksia hänen laajennetun perheensä elämään ja lopussa paljon mitään ei jää jäljelle tavallisen näköisestä alkutilanteesta. Koko suvun säntillinen elämä osoittautuu korttitaloksi, joka hajoaa totaalisesti pelkästään yhden tyttären lihansyönnin lopettamisen vuoksi.

The Vegetarianissa suurimman osan ajasta on kertojina miehiä, mutta kirjan todelliset päähenkilöt ovat kuitenkin perheen kaksi tytärtä. Tämä oli jotenkin yllättävää tajuta kun vasta kirjan kolmannessa osassa pääsee ensimmäinen nainen kertojaksi. Tätä ennen miehet (ne periaatteessa perhettä johtavat ja päätöksiä tekevät henkilöt) olivat kuitenkin olleet alisteisia elämässään vaikuttaville naisille. Kirjan ensimmäisessä osassa kertojana on kirjan nimihenkilö Yeong-hyen aviomies, joka yrittää pitää yllä normaalin elämän kulisseja vaimonsa upotessa yhä syvemmälle kasvissyönnin ja painajaistensa maailmaan. Vaikka periaatteessa kertojana toimiva herra Cheong hallitsee tilannetta ja käskyttää vaimoaan, hänellä ei silti ole mitään todellista valtaa vaimoonsa, jonka vastarinnan puute ja passiivisuus tekee kaiken pakottamisen mahdottomaksi. Mikään painostus, uhkailu tai edes seksuaalinen väkivalta ei voi enää koskettaa naista. Lopulta tilanne räjähtää kun perheillallisella Yeong-hye pakotetaan syömään pala lihaa väkisin.

Kirjan toinen osa kertoo tämän jälkeisistä tapahtumista toisen miehen näkökulmasta. Yeong-hyen sisko In-hyen mies on keskinkertainen kuvataiteilija, joka kehittää päähänpinttymän Yeong-hyehen. Pakkomielteenomaisesti mies menee yhä pidemmälle ja kirjan toinen osa päättyy vastaavaan katastrofiin kuin ensimmäinen.

Kolmannessa osassa kertojana on In-hye, joka lopulta saa kertoa oman tarinansa. Hän on ollut mukana hahmona koko kirjan alusta alkaen ja vasta nyt pääsee itse kertojaksi. Miehet ovat pitkälti jo unohtuneet ja ennen kirjan kannalta niin oleelliset hahmot ovat kadonneet kuvasta täysin. Pudotus kertojasta joksikin menneisyyden merkityksettömiksi haamuiksi on räikeä ja paljastava. Ei tässä koskaan ollut heistä kyse. Sen sijaan In-hye pohtii suhdettaan siskoonsa, jonka kunto heikkenee mielisairaalassa jatkuvasti. Yeong-hye on lopettanut syömisen kokonaan ja ulkomaailman näkökulmasta pakenee yhä kauemmas todellisuudesta. Hän on päättänyt alkaa kokonaan kasviksi kaikesta ihmisten julmuudesta järkyttyneenä. Julmuutta kirjassa tosiaan aika paljon on mukana, vaikka sinällään "normaalista" elämästä se kertookin. Mukana ei ole mitään ammuskeluita tai joukkotappeluita tai mitään vaan julmuutta ja väkivaltaa mahtuu ns. tavallisen perheen tavalliseen elämään yllättävän paljon.

Vahva kokemus. Vähän sellainen enemmän tunteella koettava kuin järjellä käsitettävä kenties. En jäänyt kirjan vähän kryptisen lopun jälkeen miettimään sanomaa tai selitystä vaan jäin vain ihmettelemään jännittävää ja voimakasta, mutta lopulta yllättävän ei-negatiivista, lopputunnelmaa. Vaikka kaikki meni kaikkien kannalta lähinnä mahdollisimman huonosti ja kovin paljon parempaa ei ole heti luvassa, jotain katarsista taisi olla tarjolla sekä lukijalle että kirjan siskoille. Jännittävä ja hieno kirja. Ehdottomasti virkistävä ja positiivinen kokemus. Vahva suositus.