Sally Rooney - Normaaleja ihmisiä

Uudet samanlaiset kirjat -trilogian toinen osa. Sally Rooneyn Normaaleja ihmisiä kertoo aika normaaleista nuorista ihmisistä. Arvio päättyy.

No ei vaan. Kirja kertoo nuorista aikuisista Mariannesta ja Connellista ja ennen kaikkea niistä kohdista kun heidän elämänsä kohtaavat. Marianne on kaupungin virallisesti rikkaan suvun tytär ja Connell taas yleisesti hunsvoteiksi tiedettyä sukua. Connell pelaa koulussa jalkapalloa ja on se koulun suosituin tyyppi, mutta salaa alkaa säätää Mariannen kanssa, joka taas on koulun hylkiöitä. Molemmat ovat tahoillaan kuitenkin erittäin välkkyjä ja lukevat tietenkin käsittämättömän määrän kirjoja jatkuvasti, koska niin kirjoissa ihmiset tekevät.

Connell ja Marianne säätävät salaa keskenään pääsemättä irti toisistaan, vaikka molemmat tekevät toisilleen nilkkejä temppuja. Connell enemmän sosiaalisen paineen vaikutuksesta ja Marianne jostain yleisesti itsetuhoisesta ahdistuksesta. Kirjan edetessä paljastuu, että Mariannen lapsuuskodissa ei kaikki ole ollut hyvin ja Marianne on selkeästi lapsuudensa vaurioittama.

Sama vaurio sävyttää yliopistossa Mariannen ihmissuhteita, koska hän päätyy seurustelemaan pelkästään nilkkien kanssa, jotka lisäksi harrastavat BDSM:ää, aina huonosti. Kirjasta huokuu vähän sex negative -fiiliksiä, koska kaikki BDSM-seksiin liittyvä tapahtuu vain epäterveissä suhteissa, epäterveiden ihmisten välillä ja on poikkeuksetta pelkästään alistavaa ja juontuu Mariannen itsetuhoisuudesta eikä mistään nautintoon liittyvästä. Kaikki hahmot myös suhtautuvat varsin negatiivisesti kaikkeen seksiin liittyvään.

Ehkä tämä vain kertoo Irlannista ja maailmasta jota Sally Rooney kuvaa, mutta joku agenda tästä tuntuu kajastavan läpi.

Seksiä piisaa kirjassa jonkin verran paljon, vaikka sen kuvailuun ei armeliaasti kauheasti käytetä aikaa. Ei tähän paljon muuta tarinaa sitten kyllä olisi mahtunutkaan jos niin olisi tehty. Nyt mukaan on saatu vuosien verran kohtaamisia kun Connell ja Marianne kohtaavat kiertoradoillaan ja useimmiten kimpoavat taas vähän eri suuntiin, saaden ehkä lommoja törmäyksissä. Lopussa on jotain toivoa siitä, että ehkä ne nyt ymmärtäisivät mennä ja jäädä tällä kertaa yhteen ja sitten toivottavasti menisivät yhdessä terapiaan tai jotain, mutta se on kenties enemmän toivottu kuin mihin kirja antaa perusteita uskoa.

Rakenteen tai kerronnan puolella ei ole kauheita yllätyksiä. Suoraviivaisen kronologisesti mennään ja ehkä jotain taiteellista voi vaistota siinä, että monet aikahypyt hyppäävät aika in media res tilanteiden keskelle ja konteksti ja väliin jäänyt historia kasataan ympärille luvun edetessä. Jonkin verran tutkitaan eri yhteiskuntaluokkien välisiä eroja, mutta ei siinä mihinkään ihan hirveän syvällisille tasoille tunnuta pääsevän. ”Tämä stipendi on tosi eri juttu jos on rikkaasta perheestä tai jos on köyhästä perheestä!” -tason asioita kyllä tavataan esiin, mutta muuten en ehkä saanut tästä puolesta kauheasti irti. Rikkaat on pinnallisia ja ikäviä, mutta keskiluokkaiset ihmiset on hyödyttömiä ja taiteilijat on ihan hanurista. Noh.

Normaaleja ihmisiä on kirjan nimi, mutta aika vähän normaaleja ihmisiä siinä kuitenkin esitellään. Ehkä se onkin se nokkela viesti, tai jotain. En osaisi suositella kenellekään. Jotenkin turha opus. Ei mitään uutta, vähän epäilyttäviä arvoja tuntui olevan mukana ja tarina vain tarpeeksi kiinnostava, että pääsi loppuun. Ei huono, mutta ei kyllä mitenkään erityisen hyväkään eikä varsinkaan minulle.

Mitä lukisit seuraavaksi? Valitse joku näistä aiemmin tavatuista!

Dostojevskin Ikuinen aviomies sisältää myös hermoheikkoja ja rikkinäisiä hahmoja. F. M. vain on aika paljon raskaampaa sarjaa ihmisen sielunliikkeiden kuvaamisessa kuin Rooney, joten normaalien ihmisten sijaan kannattaa ehkä mieluummin tutustua Paveliin ja Veltsanoviin.

L. Onervan Mirdja kertoo toisenlaisista nuorista ihmisistä. Tunteet ovat enemmän pinnassa ja yhteiskunnallisesti vähän vähemmän normaaleja ihmisiä on tarjolla tavattavaksi. Kantaaottava ja kapinallinen kirja, siinä missä Normaaleja ihmisiä oli jollain tavalla hyvinkin konservatiivinen esitys.