Herman Hesse - Siddharta

Herman Hesse on minulle yksi tuntemattomimmista isoista nimistä. Olen lukenut muistaakseni yhden kirjan häneltä ennen tätä. Taisi olla jotenkin faustinen tarina säveltäjästä tms.? Joka tapauksessa. Nyt löytyi äänikirjana Siddharta, joka kuulosti heti kiinnostavalta. Jos kerran joku iso kirjailijanimi kirjoittaa Buddhasta(?) tai ainakin jotenkin aihetta liippaavasti, pitäähän se testata. Vähän hämmentävä teos kyllä oli.

Heti ensimmäiseksi eksyi totaalisesti kun ajatteli, että tämä kirja on itsestään Buddhasta. Oikeasti kyseessä olikin vain joku kaima. Brahmaanin poika Siddharta kyllä lähtee tavoittelemaan valaistumista ja on sen varsinaisen Buddhan aikalainen, mutta eri kaveri  kuitenkin on kyseessä. Mielenkiintoinen kokemus, kun koko kirjan ajan oletti tietävänsä mistä on kyse, mutta vasta jälkikäteen Wikipediasta selvisi miten homma oikeasti olikin tarkoitus olla ja samalla loksahti tosi paljon paikoilleen siitä, mistä kirjassa kenties oli kysymys ja mitä siinä edes tapahtui.

Päähenkilö Siddhartaa kalvaa epäilys, että mitkään opetukset tai opettajat eivät voi saada ketään ihmistä perille kunnon valaistumiseen saakka. Ensin hän siirtyy kotimeditoinnista metsän askeettien oppiin, mutta vaikka he opettavat unohtamaan itsensä, olemaan kivi ja jopa taikuutta, ei tämä vielä vie yhtään lähemmäksi varsinaista valaistumista. Seuraavaksi Siddharta päätyykin itse sen varsinaisen Buddhan luokse käymään. Kirjassa nimi oli Gotama, mikä eksytti jälkiviisaasti vähän nolon paljon. Ei niin pitkällä Gautamasta kuitenkaan oltu.

Siddharta toteaa Buddhan olevan ilmiselvästi valaistunut ja kaikin puolin siisti jätkä, mutta edes hänen opetuksensa eivät riitä. Ne eivät ole Siddhartan opetuksia, vaikka fiksuja Buddha puhuukin. Itseään ja omaa tietään etsiessä Siddharta päätyy kaupunkiin tienaamaan rahaa ja rakastamaan ja hummaamaan, minkä jälkeen tietysti hukkaa itsensä maailmaan. Lopulta hassuttelun aika on ohi ja hän päätyy vielä lautturiksi kuuntelemaan joen kohinaa ja oppimaan kuuntelemista.

Jokainen vaihe opettaa jotain uutta ja vaikka aikaa menee hukkaan ja tukka harmaantuu, ei oikopolkuja ole. Siddharta kaivaa väkisin esiin oman reittinsä. Buddhan polku oli Buddhan polku, mutta Siddhartan piti etsiä omansa. Mielenkiintoiseksi kirjan tekee, että hahmot on sijoitettu aikalaisiksi. Hesse onnistuu näin alleviivaamaan, että valaistuminen on Siddhartan (hahmon ja kirjan) mukaan individualistinen ja räätälintyönä tehtävä projekti, jota edes Buddha itse ei voi kenenkään muun puolesta tehdä tai viitoittaa loppuun.

Mielenkiintoinen pieni teos. Englanninkielinen käännös oli autenttisen vanhahtavaa runoelmakieltä ja muutenkin tunnelma oli sopivan esoteerinen. Kuitenkin kyse on selkeästä ja luettavasta kertomakirjallisuudesta, eikä mistään oikeasta runomittaan kirjoitetusta myytistä. Helppoa luettavaa nykylukijalle. Helppo siis suositella. Saksalaista fanfiktiota buddhalaisuudesta!