Stanislaw Lem - Fiasco
Italian matkan satoa, osa 1/6
Stanislaw Lemin villimpiä visioita. Raju kirja. Tällä kertaa ihmisetkään eivät ole pelkästään hienoja ja moraalisia, vaan hutejakin tulee. Fiascoa ei ole käännetty suomeksi lainkaan, joten olikin aika jännittävää päästä lukemaan ihan uusi ja ennenkokematon Lem.
Fiascossa tosin käydään vähän pidemmällä. Lem ihmettelee kysymystä, miksei ihmiskunta ole kuullut muista avaruuden roduista mitään. Tulevaisuudessa ollaan melkoisen pitkällä, teknologia on näyttävää, mutta toisaalta ihmiskunta taas ei ole parhaimmillaan. Psykologisesti ehkä autenttisempaa, mutta harmillisen banaalia, kun on tottunut Lemin sosialistisen realismin tyyppisiin uljaisiin ja suoraselkäisiin sankareihin.
Ehkä vähän noloa, mutta minä tykkään niistä suoraselkäisistä sankareista paljon enemmän.
Muutenkin Fiasco on jotenkin hämmentävän synkkä Lemin kirjaksi. Hommat menevät pieleen, hermot ovat kireällä ja loppukin on ihan surkea. Ei ollut yhtään feel-good lomalukemista nyt tämä.
Pisteet pitää kyllä antaa melko villinä laukkaavista teknologisista ja tieteellisistä visioista. Lisäksi Lemin avaruusoliot ovat poikkeuksetta aina uskottavampia kuin useimpien scifi-kirjailijoiden "minä olen muukalainen, koska minulla on kolme jalkaa" -avaruusoliot, jotka sitten ovat psykologisesti erikoisimmillaankin vain hassuja ihmisiä. Lemillä avaruusoliot oikeasti tuntuvat Vierailta. Ihmisen käsitys- ja eläytymiskyky vain nöyrtyy käsittämättömän edessä.
Lem on vieläkin vain auttamatta vierauden kuvaamisen mestari. Mikään ei tunnu sellaiselta "no en mää keksinyt mitään, niin jokelsin tähän jotain ja sit sanon että se on mysteeri" -tasoiselta mielivallalta, vaan kirjan henkilöillä ei vain ole vastauksia annettavana. Parhaansa kuitenkin aina yrittävät ja esittävät hyviä hypoteeseja, mutta lopullista totuutta ei vain löydy.
Hyvä, mutta reilusti synkempi kirja, kuin useat muut Lemit. Lukemisen arvoinen kyllä, mutta aika pohjalle kyllä meni minun Lem-kirjojen rankingissani silti. Olen liian pehmo tällaisiin.
P.S. Ensimmäinen Italian matkan aikana luettu kirja. Onneksi Kindle oli mukana, koska siellä tuli kahlattua aikamoinen pino kirjoja läpi lopulta. Olisi näissä ollut kantaminen, jos kaikki olisi pitänyt paperisena kantaa toiselle puolelle Eurooppaa ja takaisin.
Stanislaw Lemin villimpiä visioita. Raju kirja. Tällä kertaa ihmisetkään eivät ole pelkästään hienoja ja moraalisia, vaan hutejakin tulee. Fiascoa ei ole käännetty suomeksi lainkaan, joten olikin aika jännittävää päästä lukemaan ihan uusi ja ennenkokematon Lem.
Fiascossa tosin käydään vähän pidemmällä. Lem ihmettelee kysymystä, miksei ihmiskunta ole kuullut muista avaruuden roduista mitään. Tulevaisuudessa ollaan melkoisen pitkällä, teknologia on näyttävää, mutta toisaalta ihmiskunta taas ei ole parhaimmillaan. Psykologisesti ehkä autenttisempaa, mutta harmillisen banaalia, kun on tottunut Lemin sosialistisen realismin tyyppisiin uljaisiin ja suoraselkäisiin sankareihin.
Ehkä vähän noloa, mutta minä tykkään niistä suoraselkäisistä sankareista paljon enemmän.
Muutenkin Fiasco on jotenkin hämmentävän synkkä Lemin kirjaksi. Hommat menevät pieleen, hermot ovat kireällä ja loppukin on ihan surkea. Ei ollut yhtään feel-good lomalukemista nyt tämä.
Pisteet pitää kyllä antaa melko villinä laukkaavista teknologisista ja tieteellisistä visioista. Lisäksi Lemin avaruusoliot ovat poikkeuksetta aina uskottavampia kuin useimpien scifi-kirjailijoiden "minä olen muukalainen, koska minulla on kolme jalkaa" -avaruusoliot, jotka sitten ovat psykologisesti erikoisimmillaankin vain hassuja ihmisiä. Lemillä avaruusoliot oikeasti tuntuvat Vierailta. Ihmisen käsitys- ja eläytymiskyky vain nöyrtyy käsittämättömän edessä.
Lem on vieläkin vain auttamatta vierauden kuvaamisen mestari. Mikään ei tunnu sellaiselta "no en mää keksinyt mitään, niin jokelsin tähän jotain ja sit sanon että se on mysteeri" -tasoiselta mielivallalta, vaan kirjan henkilöillä ei vain ole vastauksia annettavana. Parhaansa kuitenkin aina yrittävät ja esittävät hyviä hypoteeseja, mutta lopullista totuutta ei vain löydy.
Hyvä, mutta reilusti synkempi kirja, kuin useat muut Lemit. Lukemisen arvoinen kyllä, mutta aika pohjalle kyllä meni minun Lem-kirjojen rankingissani silti. Olen liian pehmo tällaisiin.
P.S. Ensimmäinen Italian matkan aikana luettu kirja. Onneksi Kindle oli mukana, koska siellä tuli kahlattua aikamoinen pino kirjoja läpi lopulta. Olisi näissä ollut kantaminen, jos kaikki olisi pitänyt paperisena kantaa toiselle puolelle Eurooppaa ja takaisin.
Kommentit
Lähetä kommentti
Arvostele arvostelua tai suosittele tämän perusteella jotain uutta luettavaa!