Arthur C. Clarke - The City and the Stars
Arthur C. Clarke jälleen luennassa. Hienoa ja säädyllistä menoa, mutta mitään muuta ei tässä vaiheessa ehkä odottanutkaan.
Atlas Shrugged otti luulot pois sen verran vahvasti, että sen jälkeen halusi lukea jotain vähän kevyempää tavaraa. Arthur C. Clarke tuntuisi olevan aina varma valinta. Varmasti nautittavaa ja mukavasti kirjoitettavaa tavaraa, joka ei liikaa haasta tai aja mihinkään eksistentiaaliseen kriisiin, vaikka ajattelemaan pistääkin. The City and the Stars jatkaa samalla linjalla, hyvin siis meni.
The City and the Stars kertoo ajasta n. 2000000000000000000000000000000 vuotta ajanlaskun jälkeen. Tulevaisuudessa ollaan siis todella massiivisesti. Visiot ovat hyvin vastaavia kuin Michael Moorcockin Viimeisten aikojen valtiaat -trilogiassa. Teknologia on kehittynyt äärimmäiseen pisteeseen, ihmiskunta nyhvöttää yksin keskenään ja tuijottelee omaan napaansa. Virtuaalitodellisuudet toimii ja kaikki elävät kuolemattomina rauhassa ja keskittyvät taiteeseen ja tieteeseen, mutta silti meininki on ainakin kertojan mielestä jotenkin tyhjää.
Tänne sekaan poksahtaa olemaan nuori jantteri Alvin. Alvin on siitä erikoinen tapaus, että hän on oikeasti erilainen kuin kukaan muu. Alvin päättää alkaa seikkailijaksi ja jännittävyyksiä seuraa. Kirjassa ei taida olla yhtään räjähdystä, mutta jännitystä ja suurta seikkailua piisaa silti. Ottakaa oppia, nykyajan juipit.
Kirja on ilmeisesti uudelleenkirjoitus Arthur C. Clarken ihan ensimmäisestä romaanista ja sen kyllä tuntuisi huomaavan. Meininki on jotenkin massiivisemman suuruudenhulluumpaa kuin koskaan, mutta kirjan arvot toisaalta vähän enemmän sellaisia "tässä on tämä opetus, suu auki nyt kiltisti" -tasoa. Tuntuu kuin Clarke olisi päättänyt testata scifi-lihaksiaan ja kirjoittaa kerralla paljon enemmän tulevaisuudessa olevan kirjan, kuin kukaan. Myöhemmissä kirjoissa tiede on tuntunut olevan paljon enemmän parhaan nykytietämyksen laajennuksia ja sen pohjalta visiointia, kun The City and the Stars taas on vahvasti magic with computers -koulukuntaa.
Vähän menee pitkälle viedyiksi nämä tulkinnat, mutta ehkä tuo citius, altius, fortius -henki on sellaista, johon ei vanhemmalla iällä enää tarvitse turvautua, kun kokemusta ja varmuutta tulee lisää. Visiot ovat uudemmissa Clarkeissa ihan yhtä villejä, vaikka jalat ovatkin paljon lähempänä nykypäivää. Pari vuotta myöhemmin kirjoitettu The Sands of Mars on jo huomattavasti paljon vähäeleisempää sinkoilua.
The City and The Stars ei ehkä ole ihan yhtä rautaisella ammattitaidolla väännettyä kamaa, kuin esimerkiksi äskettäin lukemani 3001: The Final Odyssey. Aivan samaa imua tai kaappaamista ei tapahtunut, vaikken osaa yhtään sanoa mitkä nyanssit sitten puuttuivat tai olivat eri tavalla. Hyvää settiä siitä huolimatta ja erityiskiitos Stanislaw Lem -tyyppisistä "täällä on näitä juttuja, mutta meillä ei oo mitään keinoa saada niistä mitään tolkkua, joten ei myöskään saada" -mysteereistä. Sellaisia pitää avaruudessa vähän ollakin.
Ihan hyvää kamaa. Tämmöinen välipalaksi sopiva, mutta ei ehkä voi erikseen suositella minään merkkiteoksena. Jos meinaa lukea kaiken Clarken mitä on koskaan kirjoitettu, niin ei ole syytä jättää tätä lukematta.
Atlas Shrugged otti luulot pois sen verran vahvasti, että sen jälkeen halusi lukea jotain vähän kevyempää tavaraa. Arthur C. Clarke tuntuisi olevan aina varma valinta. Varmasti nautittavaa ja mukavasti kirjoitettavaa tavaraa, joka ei liikaa haasta tai aja mihinkään eksistentiaaliseen kriisiin, vaikka ajattelemaan pistääkin. The City and the Stars jatkaa samalla linjalla, hyvin siis meni.
The City and the Stars kertoo ajasta n. 2000000000000000000000000000000 vuotta ajanlaskun jälkeen. Tulevaisuudessa ollaan siis todella massiivisesti. Visiot ovat hyvin vastaavia kuin Michael Moorcockin Viimeisten aikojen valtiaat -trilogiassa. Teknologia on kehittynyt äärimmäiseen pisteeseen, ihmiskunta nyhvöttää yksin keskenään ja tuijottelee omaan napaansa. Virtuaalitodellisuudet toimii ja kaikki elävät kuolemattomina rauhassa ja keskittyvät taiteeseen ja tieteeseen, mutta silti meininki on ainakin kertojan mielestä jotenkin tyhjää.
Tänne sekaan poksahtaa olemaan nuori jantteri Alvin. Alvin on siitä erikoinen tapaus, että hän on oikeasti erilainen kuin kukaan muu. Alvin päättää alkaa seikkailijaksi ja jännittävyyksiä seuraa. Kirjassa ei taida olla yhtään räjähdystä, mutta jännitystä ja suurta seikkailua piisaa silti. Ottakaa oppia, nykyajan juipit.
Kirja on ilmeisesti uudelleenkirjoitus Arthur C. Clarken ihan ensimmäisestä romaanista ja sen kyllä tuntuisi huomaavan. Meininki on jotenkin massiivisemman suuruudenhulluumpaa kuin koskaan, mutta kirjan arvot toisaalta vähän enemmän sellaisia "tässä on tämä opetus, suu auki nyt kiltisti" -tasoa. Tuntuu kuin Clarke olisi päättänyt testata scifi-lihaksiaan ja kirjoittaa kerralla paljon enemmän tulevaisuudessa olevan kirjan, kuin kukaan. Myöhemmissä kirjoissa tiede on tuntunut olevan paljon enemmän parhaan nykytietämyksen laajennuksia ja sen pohjalta visiointia, kun The City and the Stars taas on vahvasti magic with computers -koulukuntaa.
Vähän menee pitkälle viedyiksi nämä tulkinnat, mutta ehkä tuo citius, altius, fortius -henki on sellaista, johon ei vanhemmalla iällä enää tarvitse turvautua, kun kokemusta ja varmuutta tulee lisää. Visiot ovat uudemmissa Clarkeissa ihan yhtä villejä, vaikka jalat ovatkin paljon lähempänä nykypäivää. Pari vuotta myöhemmin kirjoitettu The Sands of Mars on jo huomattavasti paljon vähäeleisempää sinkoilua.
The City and The Stars ei ehkä ole ihan yhtä rautaisella ammattitaidolla väännettyä kamaa, kuin esimerkiksi äskettäin lukemani 3001: The Final Odyssey. Aivan samaa imua tai kaappaamista ei tapahtunut, vaikken osaa yhtään sanoa mitkä nyanssit sitten puuttuivat tai olivat eri tavalla. Hyvää settiä siitä huolimatta ja erityiskiitos Stanislaw Lem -tyyppisistä "täällä on näitä juttuja, mutta meillä ei oo mitään keinoa saada niistä mitään tolkkua, joten ei myöskään saada" -mysteereistä. Sellaisia pitää avaruudessa vähän ollakin.
Ihan hyvää kamaa. Tämmöinen välipalaksi sopiva, mutta ei ehkä voi erikseen suositella minään merkkiteoksena. Jos meinaa lukea kaiken Clarken mitä on koskaan kirjoitettu, niin ei ole syytä jättää tätä lukematta.
Taisi mennä sinulta vuosiluku väärin. Kirjassa eletään aikaa miljardi vuotta ajanlaskumme jälkeen eli vuodessa 1000000000.
VastaaPoista