Agatha Christie - The Mysterious Affair at Styles
Taitaapa olla ensimmäinen dekkari tavauksessa! Vuorossa suurin kaikista, Agatha Christie ja iki-ihana Hercule Poirot.
Dekkarit eivät ole oikeastaan koskaan kiinnostaneet minua kovinkaan paljon. Johtuuko sitten siitä, että yritän esittää sivistynyttä ja suosin paksuja venäläisklassikoita mieluummin, vai jostain muusta, mutta joka tapauksessa dekkareita ei pahemmin tule luettua. Uusia dekkareita vielä sitäkin vähemmän.
Vanhat ja englantilaiset dekkarit toisaalta taas ovat varsin mukavaa luettavaa. Agatha Christien tai Arthur Conan Doylen kirjat ovat säädyllisen mukavaa, hauskaa ja ajankuvan puolesta mielenkiintoista tavattavaa, vaikka niissä rikoksia nyt selvitelläänkin. Ei tarvitse pelätä, että joutuu lukemaan kymmeniä sivuja jotain kidutuskohtauksia tai muuta groteskia. Menneisyyden Englannissa rikollisetkin olivat vielä sivistyneitä ja maksimissaankin vain ampuivat uhrinsa pienikaliiberisella pistoolilla.
The Mysterious Affair at Styles on ensimmäinen Christien julkaistu romaani ja myös Hercule Poirot'n ensiesiintyminen. Kertojana toimii leppoisa kapteeni Hastings, jota jallitetaan naisten ja Poirot'n toimesta jatkuvasti. Hyväntahtoisa kapteeni välillä meinaa pahoittaa mielensä, mutta toipuu aina nopeasti. Hieno kaveri.
Korkeampien yhteiskuntaluokkien elämä on vaarallista. Jälleen kerran yksi rikas rouvashenkilö päättää päivänsä avustettuna. Poirot seikkailee seurapiireissä sulavasti ja arvoituksellisesti. Mukana on myös poliisikomisario Japp, tuttu telkkarista. Japp on kirjassa yllättävän myötämielinen Poirot'ta kohtaan. Ainainen "tyhmä poliisi vähättelee yksityisetsivän älykkäitä ideoita" -kuvio on mukavasti jätetty kokonaan pois tästä kirjasta. Kiva juttu.
Luin tämän muuten kokonaisuudessaan älypuhelimen ruudulta. Sen verran kevyttä luettavaa, että työmatkoilla bussissa sai luettua mukavasti läpi. HTC Desire on ihan käyttökelpoinen lukualusta ainakin tämmöisille lyhyemmille ja kevyemmille kirjoille. Jotenkin tuntuisi, että "isommat" teokset ansaitisivat tulla luetuksi oikeina paperikirjoina. Sinällään nurinkurista, koska esim. Joycen Odysseus on ihan huomattavasti paljon näppärämpi käsiteltävä puhelimessa, kuin arviolta noin 49 kilon painoisena tiiliskivikirjana.
Vaikkei dekkareista perustaisikaan, niin Agatha Christie on kyllä selvästi sympaattista tavaraa. Hercule Poirot ja kapteeni Hastings ovat mainioita velikultia ja menneisyyden yläluokkien Englanti ilahduttavan sivistynyttä aikaa.
P.S. Itse asiassa tämän pitäisi olla toinen dekkari Tavauksessa, nyt kun muistelen tarkemmin. Aiemmin taisin lukea jonkun Christien myös. Siinä Poirot kävi hammaslääkärissä.
P.P.S. Näköjään en ole saanut laitettua siitä kuitenkaan mitään muistiin tänne. Noh!
Vanhat ja englantilaiset dekkarit toisaalta taas ovat varsin mukavaa luettavaa. Agatha Christien tai Arthur Conan Doylen kirjat ovat säädyllisen mukavaa, hauskaa ja ajankuvan puolesta mielenkiintoista tavattavaa, vaikka niissä rikoksia nyt selvitelläänkin. Ei tarvitse pelätä, että joutuu lukemaan kymmeniä sivuja jotain kidutuskohtauksia tai muuta groteskia. Menneisyyden Englannissa rikollisetkin olivat vielä sivistyneitä ja maksimissaankin vain ampuivat uhrinsa pienikaliiberisella pistoolilla.
The Mysterious Affair at Styles on ensimmäinen Christien julkaistu romaani ja myös Hercule Poirot'n ensiesiintyminen. Kertojana toimii leppoisa kapteeni Hastings, jota jallitetaan naisten ja Poirot'n toimesta jatkuvasti. Hyväntahtoisa kapteeni välillä meinaa pahoittaa mielensä, mutta toipuu aina nopeasti. Hieno kaveri.
Korkeampien yhteiskuntaluokkien elämä on vaarallista. Jälleen kerran yksi rikas rouvashenkilö päättää päivänsä avustettuna. Poirot seikkailee seurapiireissä sulavasti ja arvoituksellisesti. Mukana on myös poliisikomisario Japp, tuttu telkkarista. Japp on kirjassa yllättävän myötämielinen Poirot'ta kohtaan. Ainainen "tyhmä poliisi vähättelee yksityisetsivän älykkäitä ideoita" -kuvio on mukavasti jätetty kokonaan pois tästä kirjasta. Kiva juttu.
Luin tämän muuten kokonaisuudessaan älypuhelimen ruudulta. Sen verran kevyttä luettavaa, että työmatkoilla bussissa sai luettua mukavasti läpi. HTC Desire on ihan käyttökelpoinen lukualusta ainakin tämmöisille lyhyemmille ja kevyemmille kirjoille. Jotenkin tuntuisi, että "isommat" teokset ansaitisivat tulla luetuksi oikeina paperikirjoina. Sinällään nurinkurista, koska esim. Joycen Odysseus on ihan huomattavasti paljon näppärämpi käsiteltävä puhelimessa, kuin arviolta noin 49 kilon painoisena tiiliskivikirjana.
Vaikkei dekkareista perustaisikaan, niin Agatha Christie on kyllä selvästi sympaattista tavaraa. Hercule Poirot ja kapteeni Hastings ovat mainioita velikultia ja menneisyyden yläluokkien Englanti ilahduttavan sivistynyttä aikaa.
P.S. Itse asiassa tämän pitäisi olla toinen dekkari Tavauksessa, nyt kun muistelen tarkemmin. Aiemmin taisin lukea jonkun Christien myös. Siinä Poirot kävi hammaslääkärissä.
P.P.S. Näköjään en ole saanut laitettua siitä kuitenkaan mitään muistiin tänne. Noh!
Christien massiivisesta tuotannosta kannattaa tutustua ainakin Kymmenen pientä neekeripoikaa -dekkariin, joka sittemmin siistittiin nimelle Eikä yksikään säästynyt tai jotain vastaavaa. Siinä ei kyllä ole Poirotia eikä muitakaan nuuskijoita.
VastaaPoistaElina