Robert A. Heinlein - Yli-ihmisen aika
Ikuvanhaa scifiä. Robert A. Heinlein on ilmeisesti joku melkoinen grand old man tässä scifi-hommassa. Monella tavalla suuri visionääri ja mitä kaikkea. Tämä kirja oli kyllä ehkä vähän hanurista silti.
Yli-ihmisen aika kertoo hamasta tulevaisuudesta, jossa yhteiskuntaa johdetaan evoluution ehdoilla. Selviytyminen on ykköstä. Geeniteknologialla vanhemmista jalostetaan ulos parhaita mahdollisia jälkeläisiä ja kansa karsii heikot ja epäkohteliaat ihmiset geenialtaasta ammuskelemalla toisiaan kaduilla. Heinleinin tulevaisuus onkin rakennettu lähinnä machouden varaan.
Heinlein on vähän vaikeaa luettavaa, kun sen tuotokset on ilmeisesti niin helppoa ymmärtää väärin. Tyyppiä syytetään fasismista ja militarismista ja toisten mielestä taas sama kirja itse asiassa kritisoi militarismia ja yhteiskunnan järjestämistä asevoimien ehdoilla. Minulla oli henkilökohtaisesti vähän sama ongelma Yli-ihmisen ajan kanssa. Heinleinin henkilöt ovat machoilevia testosteronimulkkuja sovinismin synkimmiltä vuosikymmeniltä ja naiset vähän säälittäviä bimboja, jotka haluavat tehdä paljon vauvoja pop pop pop niiden ronskeille miehille. Tämä jää häiritsemään, koska mistään ei oikein selviä lukeeko kuvausta utopiasta vai dystopiasta.
Heinlein itse ihmisenä ilmeisesti oli rankasti yksilönvapautta korostava ja valtiota kritisoiva kaveri, mutta Yli-ihmisen ajassa sitä ei voi vielä päätellä ainakaan päähenkilöistä. Lisäksi kirjassa on itkunauru-kohtauksen aiheuttava yritys selvittää elämän tarkoitus. Päähenkilö keksii, että "Hei! Metafysiikan suuret kysymyksethän voitais selvittää tieteellisen menetelmän avulla. Tutkimusryhmä pystyyn kuolemanjälkeisesti elämästä!". Ja sitten yhteiskunta ihan tosissaan päättää rahoittaa tämän yrityksen. Tuhannet tutkijat alkavat kokeellisesti selvitellä miksi -kysymyksiä.
Jälkimmäisestäkään ei kyllä voi ihan sanoa, onko se ihan tosissaan kirjoitettu. Heinleinin kuvailemassa yhteiskunnassa oli tarve käyttää taloudellista ylijäämää johonkin hyödyttömään ja tuottamattomaan toimintaan ja yritys löytää elämän tarkoitus tieteellisesti oli tämän perusteella erittäin hyvä projekti. Periaatteessa Heinleinin voisi siis olettaa sanovan, että tällainen yritys on huvittavan järjetön ja sopii tyypeille, jotka haluavat kaataa rahaa kankkulan kaivoon.
Ota tästä nyt selvää.
Yli-ihmisen aika ei ollut mitenkään erityisen miellyttävää luettavaa. Päähenkilöt ovat vähän ärsyttäviä mulkkuja, arvomaailma jostain esihistorian ja 1940-luvun väliltä ja machoilu sattuu naamaan. Julistin lukemisen jälkeen Heinleinin jo täysin turhaksi tuttavuudeksi, mutta ehkä ihan kiusallaan ja uteliaisuudesta pitää kuitenkin lukea jotain lisää häneltä. Yrittää pitää mielessä tässä jälkikäteen pohdiskellessa syntyneet ajatukset ja kokeilee jonkun toisen kirjan. Katsoo saako siitä spontaanisti jotain irti, vai irtoaako ensimmäisenä taas vain kiukku menneisyyttä kohtaan.
Yli-ihmisen aika kertoo hamasta tulevaisuudesta, jossa yhteiskuntaa johdetaan evoluution ehdoilla. Selviytyminen on ykköstä. Geeniteknologialla vanhemmista jalostetaan ulos parhaita mahdollisia jälkeläisiä ja kansa karsii heikot ja epäkohteliaat ihmiset geenialtaasta ammuskelemalla toisiaan kaduilla. Heinleinin tulevaisuus onkin rakennettu lähinnä machouden varaan.
Heinlein on vähän vaikeaa luettavaa, kun sen tuotokset on ilmeisesti niin helppoa ymmärtää väärin. Tyyppiä syytetään fasismista ja militarismista ja toisten mielestä taas sama kirja itse asiassa kritisoi militarismia ja yhteiskunnan järjestämistä asevoimien ehdoilla. Minulla oli henkilökohtaisesti vähän sama ongelma Yli-ihmisen ajan kanssa. Heinleinin henkilöt ovat machoilevia testosteronimulkkuja sovinismin synkimmiltä vuosikymmeniltä ja naiset vähän säälittäviä bimboja, jotka haluavat tehdä paljon vauvoja pop pop pop niiden ronskeille miehille. Tämä jää häiritsemään, koska mistään ei oikein selviä lukeeko kuvausta utopiasta vai dystopiasta.
Heinlein itse ihmisenä ilmeisesti oli rankasti yksilönvapautta korostava ja valtiota kritisoiva kaveri, mutta Yli-ihmisen ajassa sitä ei voi vielä päätellä ainakaan päähenkilöistä. Lisäksi kirjassa on itkunauru-kohtauksen aiheuttava yritys selvittää elämän tarkoitus. Päähenkilö keksii, että "Hei! Metafysiikan suuret kysymyksethän voitais selvittää tieteellisen menetelmän avulla. Tutkimusryhmä pystyyn kuolemanjälkeisesti elämästä!". Ja sitten yhteiskunta ihan tosissaan päättää rahoittaa tämän yrityksen. Tuhannet tutkijat alkavat kokeellisesti selvitellä miksi -kysymyksiä.
Jälkimmäisestäkään ei kyllä voi ihan sanoa, onko se ihan tosissaan kirjoitettu. Heinleinin kuvailemassa yhteiskunnassa oli tarve käyttää taloudellista ylijäämää johonkin hyödyttömään ja tuottamattomaan toimintaan ja yritys löytää elämän tarkoitus tieteellisesti oli tämän perusteella erittäin hyvä projekti. Periaatteessa Heinleinin voisi siis olettaa sanovan, että tällainen yritys on huvittavan järjetön ja sopii tyypeille, jotka haluavat kaataa rahaa kankkulan kaivoon.
Ota tästä nyt selvää.
Yli-ihmisen aika ei ollut mitenkään erityisen miellyttävää luettavaa. Päähenkilöt ovat vähän ärsyttäviä mulkkuja, arvomaailma jostain esihistorian ja 1940-luvun väliltä ja machoilu sattuu naamaan. Julistin lukemisen jälkeen Heinleinin jo täysin turhaksi tuttavuudeksi, mutta ehkä ihan kiusallaan ja uteliaisuudesta pitää kuitenkin lukea jotain lisää häneltä. Yrittää pitää mielessä tässä jälkikäteen pohdiskellessa syntyneet ajatukset ja kokeilee jonkun toisen kirjan. Katsoo saako siitä spontaanisti jotain irti, vai irtoaako ensimmäisenä taas vain kiukku menneisyyttä kohtaan.
Uudemman mallista scifiä olisi vaikka Spider Robinsonin tuotannossa.(Mindkiller,Telempath,etc.)
VastaaPoista