Anton Tsehov - Nainen ja sylikoira
Tsehov! Näytelmien perusteella aina ajatellut, että tämä olisi jotain ihan todella raskassoutuista ja masentavaa menoa, mutta ei kai sit kuitenkaan.
Nainen ja sylikoira on kolmen tukevahkon novellin kokoelma. Menneisyyden Venäjällä on aina välillä synkkää, mutta yllättävän mukavasti asiat sitten kuitenkin lopulta suttantuvat. Jos ei nyt ihan onnellista loppua, niin ne kurjemmatkin lopputulokset kannetaan hurskaudella.
Jotenkin tämän kirjan kohdalla huomasi selvästi mitä sen, mitä Crow Roadin käsikirjoituksen kohdalla pohti. Ei tässäkään mitään käsittämättömän ihmeellistä tai tavatonta tarinan puolella tapahdu, mutta silti jostain syystä menneisyyden venäläisten edesottamukset ovat ihan tuhottoman paljon mielenkiintoisempaa luettavaa, kun joku satunnainen nykypäivän seikkailu.
Olen valehtelematta vähän venäläisen meiningin fani, mutta se ei silti tunnu selittävän koko eroa. Ehkä se aikahyppy menneisyyteen vain on tarpeeksi tekemään tarinoista jännittävämpiä. Enää ei pihalla tapaa 1800-luvun venäläistä aristokratiaa, mutta kännisiä skotteja kyllä hyvinkin mahdollisesti. Kulttuuri on ehkä tarpeeksi kaukana, että pelkästään siitä lukeminen on mielenkiintoista. Vieläkin pitää miettiä lisää tätä.
Tsehov on huomattavan luettavaa kamaa. Mukavan vähäeleisellä tavalla humoristista ja silleen säädyllisellä tavalla draamakasta. Suuria tunteita ja epäkohtia, mutta ne kohdataan jäykän miehekkäästi ja sivistyneesti. Naiset saa rehellisesti hysteerisiä kohtauksia ja vaipuu tajuttomana maahan, eikä vaan vedä psykonarttu-kilareita Hollywoodin tyyliin. Miehet uljastelee rehellisen miehekkäästi, paitsi milloin ovat vahvojen venäläisten naistensa tossun alla. Tsehovkin alkaa olla niin kaukana menneisyydessä, että sen kuvaaman maailman arvoihin on jotenkin helpompi suhtautua neutraalisti. Esimerkiksi Robert A. Heinlein on sen verran lähellä, että sen esittelemät törkeä machoilu on jotenkin vaikea nielaista. Venäläiset aristokraatit ovat vähintään tuplasti kauheampia, mutta ne ovatkin rehellisesti 1800-luvulta, joten eihän siinä sitten mitään.
Vähän epäreilua niille 40 - 50 -lukujen tyypeille, mutta elämä on.
Joka tapauksessa, Tsehov oli yllärihyvää. Ainakin tätä kirjasta voi suositella.
Nainen ja sylikoira on kolmen tukevahkon novellin kokoelma. Menneisyyden Venäjällä on aina välillä synkkää, mutta yllättävän mukavasti asiat sitten kuitenkin lopulta suttantuvat. Jos ei nyt ihan onnellista loppua, niin ne kurjemmatkin lopputulokset kannetaan hurskaudella.
Jotenkin tämän kirjan kohdalla huomasi selvästi mitä sen, mitä Crow Roadin käsikirjoituksen kohdalla pohti. Ei tässäkään mitään käsittämättömän ihmeellistä tai tavatonta tarinan puolella tapahdu, mutta silti jostain syystä menneisyyden venäläisten edesottamukset ovat ihan tuhottoman paljon mielenkiintoisempaa luettavaa, kun joku satunnainen nykypäivän seikkailu.
Olen valehtelematta vähän venäläisen meiningin fani, mutta se ei silti tunnu selittävän koko eroa. Ehkä se aikahyppy menneisyyteen vain on tarpeeksi tekemään tarinoista jännittävämpiä. Enää ei pihalla tapaa 1800-luvun venäläistä aristokratiaa, mutta kännisiä skotteja kyllä hyvinkin mahdollisesti. Kulttuuri on ehkä tarpeeksi kaukana, että pelkästään siitä lukeminen on mielenkiintoista. Vieläkin pitää miettiä lisää tätä.
Tsehov on huomattavan luettavaa kamaa. Mukavan vähäeleisellä tavalla humoristista ja silleen säädyllisellä tavalla draamakasta. Suuria tunteita ja epäkohtia, mutta ne kohdataan jäykän miehekkäästi ja sivistyneesti. Naiset saa rehellisesti hysteerisiä kohtauksia ja vaipuu tajuttomana maahan, eikä vaan vedä psykonarttu-kilareita Hollywoodin tyyliin. Miehet uljastelee rehellisen miehekkäästi, paitsi milloin ovat vahvojen venäläisten naistensa tossun alla. Tsehovkin alkaa olla niin kaukana menneisyydessä, että sen kuvaaman maailman arvoihin on jotenkin helpompi suhtautua neutraalisti. Esimerkiksi Robert A. Heinlein on sen verran lähellä, että sen esittelemät törkeä machoilu on jotenkin vaikea nielaista. Venäläiset aristokraatit ovat vähintään tuplasti kauheampia, mutta ne ovatkin rehellisesti 1800-luvulta, joten eihän siinä sitten mitään.
Vähän epäreilua niille 40 - 50 -lukujen tyypeille, mutta elämä on.
Joka tapauksessa, Tsehov oli yllärihyvää. Ainakin tätä kirjasta voi suositella.
Saako suositella? Haruki Murakami. Itse ajattelin ottaa seuraavaksi Murakamiksi Suuren Lammasseikkailun ja suositan tosi paljon romaania Kafka rannalla :).
VastaaPoistaOikein kovasti paljon saa suositella! Kiitoksia, Kafka rannalla kuulostaa jo nimenä niin hienolta, että pitää etsiä luettavaksi.
VastaaPoista-Jaakko
Kafka rannallaa (tosi kivasti taipuu tuo nimi ;), eikö?) saa sekä suomeksi että på engelska, että voi ihan valita, että kummalla lukee - itse luin enkuksi, en tiedä yhtään millainen suomennos on, mutta kirja tosiaan oli hyvä.
VastaaPoistaHelou! Heitin sua blogosfäärin palkinnolla! Tässä palkinnon osoite ja ohjeet ovat seuraavanlaiset: saat/joudut kertoa seitsemän asiaa itsestäsi ja sen jälkeen laittaa palkinto kiertämään seuraavalle seitsemälle. Olkaapas hyvä!
VastaaPoista