Anthony Burgess - Kellopeliappelsiini

Anthony Burgess - Kellopeliappelsiini


Kellopeliappelsiini, hämmentävästi suomeksi tällä kertaa!

Anthony Burgessin Kellopeliappelsiini on ihan saakelin upea kirja. Aivan mahtava. Kellopeliappelsiini kertoo synkästä tulevaisuudesta, jossa nuoriso on ilkeää ja hallitus flirttailee totalitarismin kanssa. Päähenkilönä on iki-ihanan kauhea Alex, joka ultraväkivallan ohessa kuuntelee klassista musiikkia ja joutuu valtion koe-eläimeksi.

Kirjan tiesi loistavaksi jo etukäteen, koska sen oli lukenut jo pohjille pari kertaa. Tosin englanniksi. Siksi tätä suomennettua versiota lähestyi aika epäillen. Oli kyllä kuullut, että suomennos ilmeisesti on oikeasti hyvä. Silti jotenkin piti aika epätodennäköisenä, että Burgessin englantia mitenkään kovin onnistuneesti saisi käännettyä yhtään millekään muulle kielelle. Tosin kun kuulin että kääntäjänä on Moog Konttinen, alkoi sittenkin vähän kiinnostaa.

Ja kyllähän se toimi. Hämmentävän hyvinkin. Koko kirjan mitalta oikein luettavaa tekstiä, eikä missään vaiheessa tarvinnut irvistellä järkyttäville tönkköyksille tai epäonnistumisille käännöksessä. Kovasti onnistunut versio Kellopeliappelsiinista, mikä sinällään jo on aika paljon sanottu. En olisi välttämättä uskonut mahdolliseksi. Tosin silti matkalla on jotain hävinnyt. Burgess on englantinsa kanssa jotenkin niin täysin suvereeni mestari, ettei sitä  luultavasti vain koskaan saa siirrettyä toiselle kielelle. Vaikka Konttisen käännös kaikin puolin toimii ja Kellopeliappelsiini yhä on todella hyvä kirja, niin siitä käännettynä kuitenkin jäi puuttumaan joku säkenöivä, ilmat pihalle lyövä ylivoimaisuus.

Kellopeliappelsiini on vain todella siisti teos. Myöskin metrejä parempi kuin elokuva. Burgessin englanti ei kieltämättä ole ihan sitä helpointa, joten on kuitenkin lopulta mukavaa, että tämä on tarjolla suomeksikin. Ei tarvitse niin hirvittävästi urheilla ja hikoilla sanakirjojen kanssa, jos Kellopeliappelsiininsa haluaa suorittaa ja vähän tarkistaa, että mistä nyt on kyse.

Kommentit

  1. Moog Konttinen on tehnyt kiitettävän suomennoksen. Slangi ja sanonnat toimivat. Pidin kellopeliä hyvänä jo ennen sitä tietoa, että se pohjautuu tositapahtumiin. Tuon tiedon jälkeen pidän sitä nerokkaana, sekä jonkinlaisena testamenttina siitä että karmeatkin asiat voi antaa anteeksi.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Arvostele arvostelua tai suosittele tämän perusteella jotain uutta luettavaa!