Veikko Huovinen - Mikäpä tässä
Löytyi yhtäkkiä yllättäen Huovista luettavaksi. Taisi olla maksanut aikoinaan kannen mukaan 18 markkaa. Sympaattista. Mutta niin oli kirjakin.
Ei jostain syystä ole tullut etsittyä lisää Veikko Huovista luettavaksi, vaikka niin tykkäsikin Rasvamaksasta. Mikäpä tässä olikin mukava yllätys löytää pöydältä ajelehtimasta. Mökkireissulla sitä käy tuuri välillä.
Mikäpä tässä on taas kokoelma lyhyitä tarinoita. Tällä kertaa tarinoissa käsitellään lähinnä alkoholia. Miten sitä pitäisi nauttia, miten siihen suhtaudutaan kaksinaismoralistisesti ja kuinka Suomenkin talous lepää lähinnä hömpöttelijöiden varassa. Ilman alkoholiveroja ei hyvinvointiyhteiskunnan pyörittämisestä tulisi niin mitään.
Itse kirjaa ei ole enää käsillä tätä kirjoitellessa, joten ei voi kovin tarkkoja analyyseja nyt tehdä. Todella viihdyttävää luettavaa ja Huovisen kieli on vain hauskaa. Kirjasta löytyi myös yksi suosikki-ilmauksistani ikinä: "Hölmöt, pöllöt!", joka huudetaan tyhmäileville tai sohlaaville ihmisille. Ehkä siis peräisin Huoviselta, siitäkin pitää arvostaa tyyppiä.
Huovinen myös tuntuu keksivän kohtuu surutta uusia sanoja. Sen verran jännää ilmaisua paukkuu jatkuvasti, että epäilen että Huovinen säveltää aika vapaasti olemassaolevien ilmaisujen pohjalta uusia suunnilleen samalta kuulostavia, mutta hassumpia sanoja asioille. Niin monella eri nimellä juopotteluakin kutsukaan kirjan aikana. Voi tietysti olla myös vaan jotain salaperäistä murretta.
Yksi hieno irtoajatus kirjasta: "Tallella eletty ikä, sanotaan. Kokemuksia karttuu, monesta asiasta voi huokaisten sanoa: herrankiitos kun on tuokin temppu jo tehty."
Huovinen on mainiota, lisää tätä.
Ei jostain syystä ole tullut etsittyä lisää Veikko Huovista luettavaksi, vaikka niin tykkäsikin Rasvamaksasta. Mikäpä tässä olikin mukava yllätys löytää pöydältä ajelehtimasta. Mökkireissulla sitä käy tuuri välillä.
Mikäpä tässä on taas kokoelma lyhyitä tarinoita. Tällä kertaa tarinoissa käsitellään lähinnä alkoholia. Miten sitä pitäisi nauttia, miten siihen suhtaudutaan kaksinaismoralistisesti ja kuinka Suomenkin talous lepää lähinnä hömpöttelijöiden varassa. Ilman alkoholiveroja ei hyvinvointiyhteiskunnan pyörittämisestä tulisi niin mitään.
Itse kirjaa ei ole enää käsillä tätä kirjoitellessa, joten ei voi kovin tarkkoja analyyseja nyt tehdä. Todella viihdyttävää luettavaa ja Huovisen kieli on vain hauskaa. Kirjasta löytyi myös yksi suosikki-ilmauksistani ikinä: "Hölmöt, pöllöt!", joka huudetaan tyhmäileville tai sohlaaville ihmisille. Ehkä siis peräisin Huoviselta, siitäkin pitää arvostaa tyyppiä.
Huovinen myös tuntuu keksivän kohtuu surutta uusia sanoja. Sen verran jännää ilmaisua paukkuu jatkuvasti, että epäilen että Huovinen säveltää aika vapaasti olemassaolevien ilmaisujen pohjalta uusia suunnilleen samalta kuulostavia, mutta hassumpia sanoja asioille. Niin monella eri nimellä juopotteluakin kutsukaan kirjan aikana. Voi tietysti olla myös vaan jotain salaperäistä murretta.
Yksi hieno irtoajatus kirjasta: "Tallella eletty ikä, sanotaan. Kokemuksia karttuu, monesta asiasta voi huokaisten sanoa: herrankiitos kun on tuokin temppu jo tehty."
Huovinen on mainiota, lisää tätä.
Mun mielestä Huovisen kielessä kuuluu selvä kainuun murteen poljento ja sanasto. Eivät nuo luovat ja omaperäiset sanat välttämättä suinkaan kaikki ole kainuulaisia murresanoja, mutta aika moni on siihen viittaavia.
VastaaPoista