Oliver Sacks - Musikofilia
Mies joka kirjoitti miehestä joka luuli vaimoaan hatuksi. Jälleen loistavaa meininkiä, mutta nyt kera musiikin!
Oliver Sacksia on tituleerattu lääketieteen hovirunoilijaksi. Tyyppi on neurologisetä, joka kirjoittaa ihan pirun sympaattisia ja ihania kirjoja, joissa popularisoidaan neurologiaa jotenkin juuri sopivalla tasolla. Kirja koostuu lyhyistä tarinoista ja kertomuksista, jotka yksittäisinä on nopea lukaista vaikka bussissa. Kertomukset on kuitenkin järjestelty hyvin ja Musikofilia on kokonaisuutenakin varsin ehjä ja fiksu kirja. Jos mistään mitään ymmärrän, niin ammattitaitoisesti kirjoitettu kirja, siis.
Vaikea sanoa aukeaisiko tämä kuitenkaan ihan kaikille. Itse on parit kirjat pääsykokeisiin wernicken alueita ja muita opetellut ja Tiede-lehtensä lukenut, niin pysyy mukana oikein mukavasti. Välillä vaan huomasi, että nyt ei jotain tiettyä termiä kyllä selitetty. Tuskin tarinan pointti kuitenkaan jäisi ymmärtämättä, vaikka osa neurojargonista menisikin ohi.
Sacks kirjoittaa yksinkertaisesti hyvin. Luettavaa ja ihanan sympaattista ja ihmisläheistä tekstiä. Arki ja yhdeksän tunnin odotus arvauskeskuksen aulassa on helppo unohtaa, kun Musikofiliassa nerokas neurotieteilijä tekee kotikäyntejä mielenkiintoisien ja musikaalisien potilaidensa luokse. Romanttinen meininki. Ilo lukea, vaikka vakavista asioista puhutaan ja vaikka todellisuus useimmille on aika kaukana kirjassa esitellystä.
Sacks ja hänen potilaansa ovat silti vain yksinkertaisesti innostavia hahmoja. Kekseliäitä, musikaalisia, ennakkoluulottomia ja sympaattisia. Sacksin tekstistä suorastaan huokuu sivistys ja lukeneisuus. Itse en osaa Sacksin tekstistä lukea esille mitään sirkuksen freak-show'n tai tirkistelyn elementtejä. Tällaisestakin häntä nimittäin on ilmeisesti syytetty. Hyvällä maulla toteutettua, noin yleisesti.
Sacks saa minulta myös tietysti kaikki pisteet musiikin fanittamisesta. Kirjassa puhutaan kautta linjan musiikista niin innostuneeseen sävyyn, että ei voi kun tulla hyvä mieli. Musiikki on niin siistiä. Heti piti mennä levykauppaan.
Sacksin kirjoja on helppo suositella. Mielenkiintoista ja jotenkin mukavalla tasolla popularisoitua tiedettä. Normaalikin ihminen ymmärtää, muttei tule kuitenkaan sellainen hyväksikäytetty tai aliarvioitu olo. Musikofilian lukemisen minulle ainakin jäi fiilis, että haluan lukea vielä enemmän aiheesta ja tutustua musiikin ja aivojen yhteyksiin lisää.
Oliver Sacksia on tituleerattu lääketieteen hovirunoilijaksi. Tyyppi on neurologisetä, joka kirjoittaa ihan pirun sympaattisia ja ihania kirjoja, joissa popularisoidaan neurologiaa jotenkin juuri sopivalla tasolla. Kirja koostuu lyhyistä tarinoista ja kertomuksista, jotka yksittäisinä on nopea lukaista vaikka bussissa. Kertomukset on kuitenkin järjestelty hyvin ja Musikofilia on kokonaisuutenakin varsin ehjä ja fiksu kirja. Jos mistään mitään ymmärrän, niin ammattitaitoisesti kirjoitettu kirja, siis.
Vaikea sanoa aukeaisiko tämä kuitenkaan ihan kaikille. Itse on parit kirjat pääsykokeisiin wernicken alueita ja muita opetellut ja Tiede-lehtensä lukenut, niin pysyy mukana oikein mukavasti. Välillä vaan huomasi, että nyt ei jotain tiettyä termiä kyllä selitetty. Tuskin tarinan pointti kuitenkaan jäisi ymmärtämättä, vaikka osa neurojargonista menisikin ohi.
Sacks kirjoittaa yksinkertaisesti hyvin. Luettavaa ja ihanan sympaattista ja ihmisläheistä tekstiä. Arki ja yhdeksän tunnin odotus arvauskeskuksen aulassa on helppo unohtaa, kun Musikofiliassa nerokas neurotieteilijä tekee kotikäyntejä mielenkiintoisien ja musikaalisien potilaidensa luokse. Romanttinen meininki. Ilo lukea, vaikka vakavista asioista puhutaan ja vaikka todellisuus useimmille on aika kaukana kirjassa esitellystä.
Sacks ja hänen potilaansa ovat silti vain yksinkertaisesti innostavia hahmoja. Kekseliäitä, musikaalisia, ennakkoluulottomia ja sympaattisia. Sacksin tekstistä suorastaan huokuu sivistys ja lukeneisuus. Itse en osaa Sacksin tekstistä lukea esille mitään sirkuksen freak-show'n tai tirkistelyn elementtejä. Tällaisestakin häntä nimittäin on ilmeisesti syytetty. Hyvällä maulla toteutettua, noin yleisesti.
Sacks saa minulta myös tietysti kaikki pisteet musiikin fanittamisesta. Kirjassa puhutaan kautta linjan musiikista niin innostuneeseen sävyyn, että ei voi kun tulla hyvä mieli. Musiikki on niin siistiä. Heti piti mennä levykauppaan.
Sacksin kirjoja on helppo suositella. Mielenkiintoista ja jotenkin mukavalla tasolla popularisoitua tiedettä. Normaalikin ihminen ymmärtää, muttei tule kuitenkaan sellainen hyväksikäytetty tai aliarvioitu olo. Musikofilian lukemisen minulle ainakin jäi fiilis, että haluan lukea vielä enemmän aiheesta ja tutustua musiikin ja aivojen yhteyksiin lisää.
Kommentit
Lähetä kommentti
Arvostele arvostelua tai suosittele tämän perusteella jotain uutta luettavaa!