Ivan Turgenev - Tarpeettoman ihmisen päiväkirja
Back to business! Peri-venäläistä menoa taas.
Soundtrack: Seremoniamestari feat. Petri Nygård- Turha jätkä
Kulmat ryppyyn ja vähän raskaampaa kamaa väliin taas. Turgenevin kirja toisaalta on mukavan kevyt. Ainoastaan joku sata sivua. Jaksaa siis minunkin kokoinen mies kannatella.
Turgenev tuli kai lanseeranneeksi tällä kirjalla tarpeettoman miehen käsitteen. Ajan venäläisessä kirjallisuudessa tuntuu yksi arkkityyppi olevan tällainen vähän sivullinen kaveri. Tyyppi, joka on sen verran fiksu ja eksentrinen, että päätyy katselemaan yhteiskuntaa ja elämää vähän sivusta. Ei millään tavalla lähde mukaan oravanpyörään, vaan filosofoi vaan reunoilla ja kokee vahvasti. Sellaista hyödytöntä intelligentsiaa, joka ei yhtään kartuta BKT:ta, vaan pelkästään erittelee kokemuksiaan sohvalla.
Tarpeettoman ihmisen päiväkirja kertoo yllättäen yhdestä tällaisesta tarpeettomasta miehestä. Sankari Tsulkaturin makailee kuolinvuoteellaan ja päättää kirjoittaa päiväkirjan. Kirjan aikana hän kerkiää selittää vähän lapsuudestaan ja yhden traagisen rakkausjutun. Pieleenhän nämä venäläisen kirjallisuuden rakkausjutut aina menevät, eikä tässä kirjassa tehdä poikkeusta. Tsulkaturin on taas sellainen ihan liian kiltti reppana, jolta naiset viedään ympäriltä.
Kirjassa esiintyy myös toinen venäläisen kirjallisuuden arkkityyppi: super-tunteellinen nainen. Kauheasti rakastavat ja varsinkin vääriä miehiä ja lopulta menevät satunnaisesti jonkun kanssa naimisiin. Itsenäinen ja vahva, mutta täysin tunteiden ja varsinkin syyllisyyden riepoteltavissa. Ei ole helppoa ollut kellään noihin aikoihin. Kun miehet vaan tuijottelee kaukaisuuteen ahdistuneena ja naiset kieriskelee syyllisyydessä ja vihaa ja rakastaa kaikkia yhtä aikaa. Ei ihme että tuollaisessa ympäristössä kasvaa vähän hermoheikkoja yksilöitä.
Turgenevin kirjoittaa jotenkin varsin hauskasti. Tsulkaturin tietyy hyvin kuolevansa parin viikon sisään, mutta päiväkirjaansa viitsii vielä kirjoitella purevan sukkelia huomioita ja muutenkin ilmaista itseään oivaltavasti. Mukavaa luettavaa. Kevyt välipala, josta kuitenkin oikeasti löytyy pureskeltavaa pidemmäksikin aikaa. Tämän perusteella pitää etsiä lisää Turgenevia luettavaksi. Asiallista matskua.
Soundtrack: Seremoniamestari feat. Petri Nygård- Turha jätkä
Kulmat ryppyyn ja vähän raskaampaa kamaa väliin taas. Turgenevin kirja toisaalta on mukavan kevyt. Ainoastaan joku sata sivua. Jaksaa siis minunkin kokoinen mies kannatella.
Turgenev tuli kai lanseeranneeksi tällä kirjalla tarpeettoman miehen käsitteen. Ajan venäläisessä kirjallisuudessa tuntuu yksi arkkityyppi olevan tällainen vähän sivullinen kaveri. Tyyppi, joka on sen verran fiksu ja eksentrinen, että päätyy katselemaan yhteiskuntaa ja elämää vähän sivusta. Ei millään tavalla lähde mukaan oravanpyörään, vaan filosofoi vaan reunoilla ja kokee vahvasti. Sellaista hyödytöntä intelligentsiaa, joka ei yhtään kartuta BKT:ta, vaan pelkästään erittelee kokemuksiaan sohvalla.
Tarpeettoman ihmisen päiväkirja kertoo yllättäen yhdestä tällaisesta tarpeettomasta miehestä. Sankari Tsulkaturin makailee kuolinvuoteellaan ja päättää kirjoittaa päiväkirjan. Kirjan aikana hän kerkiää selittää vähän lapsuudestaan ja yhden traagisen rakkausjutun. Pieleenhän nämä venäläisen kirjallisuuden rakkausjutut aina menevät, eikä tässä kirjassa tehdä poikkeusta. Tsulkaturin on taas sellainen ihan liian kiltti reppana, jolta naiset viedään ympäriltä.
Kirjassa esiintyy myös toinen venäläisen kirjallisuuden arkkityyppi: super-tunteellinen nainen. Kauheasti rakastavat ja varsinkin vääriä miehiä ja lopulta menevät satunnaisesti jonkun kanssa naimisiin. Itsenäinen ja vahva, mutta täysin tunteiden ja varsinkin syyllisyyden riepoteltavissa. Ei ole helppoa ollut kellään noihin aikoihin. Kun miehet vaan tuijottelee kaukaisuuteen ahdistuneena ja naiset kieriskelee syyllisyydessä ja vihaa ja rakastaa kaikkia yhtä aikaa. Ei ihme että tuollaisessa ympäristössä kasvaa vähän hermoheikkoja yksilöitä.
Turgenevin kirjoittaa jotenkin varsin hauskasti. Tsulkaturin tietyy hyvin kuolevansa parin viikon sisään, mutta päiväkirjaansa viitsii vielä kirjoitella purevan sukkelia huomioita ja muutenkin ilmaista itseään oivaltavasti. Mukavaa luettavaa. Kevyt välipala, josta kuitenkin oikeasti löytyy pureskeltavaa pidemmäksikin aikaa. Tämän perusteella pitää etsiä lisää Turgenevia luettavaksi. Asiallista matskua.
Kommentit
Lähetä kommentti
Arvostele arvostelua tai suosittele tämän perusteella jotain uutta luettavaa!