Stanislaw Lem - Futurologinen kongressi
Ijon Tichyn seikkailuja! Avaruuden paroni von Münchausen, tällä kertaa tosin ihan maapallolla.
Futurologisen kongressin oli lukenut joskus aiemminkin ja silloinkin jo ihan perus-ok tykännyt. Sen jälkeen tosin on kerinnyt ihastua ihan erikseen Ijon Tichyyn hahmona. Kun tajusi, että Tähtipäiväkirjojen jätkä seikkailee myös muissakin Lemin kirjoissa, niin piti äkkiä etsiä tämä taas luettavaksi.
Futurologinen kongressi kertoo synkästä tulevaisuudesta, jossa on mennyt tavallisella tavalla pieleen. Maapallon väkiluku on räjähtänyt täysin käsiin ja meininki on yhä enenevissä määrin naurettavaa. Tichy on puhuttu ympäri osallistumaan futurologiseen kongressiin, jossa arvaillaan ja visioidaan tulevaisuudesta. Kirjassa oma riemukas osuutensa on alun johdanto, jossa naureskellaan yleisesti maailman menolle jo kongressin aikaan.
Lem vetää heti alussa hämmentävän ajankohtaisesti läskiksi terrorisminpelon ja äärimielipiteiden kulttuurin. Yhdysvaltain edustajisto on liipasinherkkää ja koko kulttuuri tuntuu olevan polarisoitunut erilaisiksi kaheleiksi ääriryhmiksi, joilla ei ole mitään tekemistä keskenään. Pirstoutunutta post-modernia mössöä, jossa normaalilla maalaisjärjellä varustettu kaveri kuten Ijon Tichy erottuu kuin yö päivästä. Kontrolliyhteiskunnan ja medikalisaation yms. kritiikit löytyvät myös kaikki, jo ennen kuin kirja edes pääsee alkuun.
Koko kirja on todella tiivistä materiaalia. Helppoa ja hauskaa luettavaa, mutta vähän kun raaputtaa pintaa, niin löytyy kerros kerroksen päälle ladottuna kritiikkiä ja satiiria vaikka kuinka.
Suuri osa kirjasta menee erilaisten hallusinaatioiden ihmettelyssä. Tichy tekee oman futurologisen retkensä tulevaisuuteen ja toteaa, että vieläkin enemmän pieleen voi mennä. Holtitonta hauskuuttaa ja sielua kylmäävää kauhua seuraa. Mahtava meininki.
Kirja on vaan yksinkertaisesti hyvä. Lukekaas.
Erityishuomiona pitää kiitellä Ijon Tichyn hahmon vahvuutta. Se esiintyy jossain lyhyissä hassuttelevissa pikkutarinoissa, mutta silti on todella johdonmukainen ja looginen hahmo. Futurologisen kongressin ensimmäisistä lauseista jo tunnistaa, että nyt on Tichyn seikkailuista kyse. Pakko nostaa hattua Lemille. Noin pidettävää ja tunnistettavaa hahmoa tulee harvoin vastaan.
Futurologisen kongressin oli lukenut joskus aiemminkin ja silloinkin jo ihan perus-ok tykännyt. Sen jälkeen tosin on kerinnyt ihastua ihan erikseen Ijon Tichyyn hahmona. Kun tajusi, että Tähtipäiväkirjojen jätkä seikkailee myös muissakin Lemin kirjoissa, niin piti äkkiä etsiä tämä taas luettavaksi.
Futurologinen kongressi kertoo synkästä tulevaisuudesta, jossa on mennyt tavallisella tavalla pieleen. Maapallon väkiluku on räjähtänyt täysin käsiin ja meininki on yhä enenevissä määrin naurettavaa. Tichy on puhuttu ympäri osallistumaan futurologiseen kongressiin, jossa arvaillaan ja visioidaan tulevaisuudesta. Kirjassa oma riemukas osuutensa on alun johdanto, jossa naureskellaan yleisesti maailman menolle jo kongressin aikaan.
Lem vetää heti alussa hämmentävän ajankohtaisesti läskiksi terrorisminpelon ja äärimielipiteiden kulttuurin. Yhdysvaltain edustajisto on liipasinherkkää ja koko kulttuuri tuntuu olevan polarisoitunut erilaisiksi kaheleiksi ääriryhmiksi, joilla ei ole mitään tekemistä keskenään. Pirstoutunutta post-modernia mössöä, jossa normaalilla maalaisjärjellä varustettu kaveri kuten Ijon Tichy erottuu kuin yö päivästä. Kontrolliyhteiskunnan ja medikalisaation yms. kritiikit löytyvät myös kaikki, jo ennen kuin kirja edes pääsee alkuun.
Koko kirja on todella tiivistä materiaalia. Helppoa ja hauskaa luettavaa, mutta vähän kun raaputtaa pintaa, niin löytyy kerros kerroksen päälle ladottuna kritiikkiä ja satiiria vaikka kuinka.
Suuri osa kirjasta menee erilaisten hallusinaatioiden ihmettelyssä. Tichy tekee oman futurologisen retkensä tulevaisuuteen ja toteaa, että vieläkin enemmän pieleen voi mennä. Holtitonta hauskuuttaa ja sielua kylmäävää kauhua seuraa. Mahtava meininki.
Kirja on vaan yksinkertaisesti hyvä. Lukekaas.
Erityishuomiona pitää kiitellä Ijon Tichyn hahmon vahvuutta. Se esiintyy jossain lyhyissä hassuttelevissa pikkutarinoissa, mutta silti on todella johdonmukainen ja looginen hahmo. Futurologisen kongressin ensimmäisistä lauseista jo tunnistaa, että nyt on Tichyn seikkailuista kyse. Pakko nostaa hattua Lemille. Noin pidettävää ja tunnistettavaa hahmoa tulee harvoin vastaan.
Kommentit
Lähetä kommentti
Arvostele arvostelua tai suosittele tämän perusteella jotain uutta luettavaa!