Steve Aylett - Atomi
Haukkapala. Ajoittain oikein viihdyttäväkin! Liikaa sukkeluutta vaan.
Satunnaismenetelmällä valittu kirjaston sci-fi -hyllystä. Tarvitsi jotain pientä ja kevyttä ohessaluettavaa ja kahmi vain kaikkea satunnaista mukaan. Ei ihan huonoin tuuri käynyt, mutta ei toisaalta hirveän positiivisestikaan yllättynyt.
Taffy Atomi on sci-fi-yksityisetsivä. Hän ja kaverinsa seikkailevat ihmekaupungissa ja käyttävät ihmevempaimia ja kaikki on aika cyberpunkkia äh ei jaksa.
Kirjassa oli ehkä kolme ihan oikeasti hauskaa vitsiä tai kielikuvaa, muuten jotenkin vaan semmoinen perushassutteleva kioskikirja.
Kiitämme: Paria hauskaa vitsiä ja säädyllistä suhtautumista seksiin ja väkivaltaan. Ei mitään ylilyöntejä tai ällöilyjä tai lukijalle kiusallisia pitkiä kuvailuja. Lisäksi Atomin isästä liikkuvat huhut olivat hauskoja.
Moitimme: Sellaista satunnaisgeneraattorilla luotua kuvailua, jonka itse yhdistän jotenkin gonzo-kirjallisuuteen. "Hänen päänsä oli kuin kolmen kuution taikinamöykky, jonka päällä vieri kuusi ajoruohoa." jne. Todella ärsyttävää. Sellainen tekemällä tehty omituinen ja muka-kirpeä sukkeluus rassaa minua. Kun ne harvoin vaan ovat lopulta mitenkään kovin oivaltavia tai hauskoja. Ja yleensä jotenkin tuntuvat pilkkaavan kaikkia hahmoja.
Jos kirjailijakaan ei tunnu kunnioittavan hahmojaan tarpeeksi, että niitä viitsisi kuvailla kunnolla, niin miksi lukijan sitten pitäisi jaksaa lukea niistä? Ei sillä että kirjojen pitäisi olla vakavia tai kaikkien hahmojen kunnianarvoisia. Minua vaan itseäni kiinnostaa enemmän sellaiset hahmot, jotka oikeasti ansaitsevat olla henkilöinä kirjassa. Jos kirjailija tuntuu vain lapsellisesti jokeltelevan tyhmiä rumia turhakkeita kirjansa täyteen, niin sitä jotenkin vaan hävettää lukea.
Tämä on varmaan taas näitä puhtaasti henkilökohtaisia mieltymyksiä. Minä en vain jotenkin pidä sellaisesta, että kirjoitetaan kirja täyteen tyhmiä tyyppejä ja sitten naureskellaan niille, kun ne ovat niin tyhmiä. Jotenkin epäilyttävää ja lapsellista.
Onneksi ei ole minun sitten pakko lukea sellaista.
Atomi ei nyt ihan noin paha ollut, mutta kunhan käytin tilaisuuden avautua ilmiöstä yleisesti. Atomi oli ihan mukava ja monella tapaa ihan hassu kirja, mutta synkästi keskinkertainen. Kevyt ja ihan ok. Ei siitä paljon muuta voi sanoa.
Satunnaismenetelmällä valittu kirjaston sci-fi -hyllystä. Tarvitsi jotain pientä ja kevyttä ohessaluettavaa ja kahmi vain kaikkea satunnaista mukaan. Ei ihan huonoin tuuri käynyt, mutta ei toisaalta hirveän positiivisestikaan yllättynyt.
Taffy Atomi on sci-fi-yksityisetsivä. Hän ja kaverinsa seikkailevat ihmekaupungissa ja käyttävät ihmevempaimia ja kaikki on aika cyberpunkkia äh ei jaksa.
Kirjassa oli ehkä kolme ihan oikeasti hauskaa vitsiä tai kielikuvaa, muuten jotenkin vaan semmoinen perushassutteleva kioskikirja.
Kiitämme: Paria hauskaa vitsiä ja säädyllistä suhtautumista seksiin ja väkivaltaan. Ei mitään ylilyöntejä tai ällöilyjä tai lukijalle kiusallisia pitkiä kuvailuja. Lisäksi Atomin isästä liikkuvat huhut olivat hauskoja.
Moitimme: Sellaista satunnaisgeneraattorilla luotua kuvailua, jonka itse yhdistän jotenkin gonzo-kirjallisuuteen. "Hänen päänsä oli kuin kolmen kuution taikinamöykky, jonka päällä vieri kuusi ajoruohoa." jne. Todella ärsyttävää. Sellainen tekemällä tehty omituinen ja muka-kirpeä sukkeluus rassaa minua. Kun ne harvoin vaan ovat lopulta mitenkään kovin oivaltavia tai hauskoja. Ja yleensä jotenkin tuntuvat pilkkaavan kaikkia hahmoja.
Jos kirjailijakaan ei tunnu kunnioittavan hahmojaan tarpeeksi, että niitä viitsisi kuvailla kunnolla, niin miksi lukijan sitten pitäisi jaksaa lukea niistä? Ei sillä että kirjojen pitäisi olla vakavia tai kaikkien hahmojen kunnianarvoisia. Minua vaan itseäni kiinnostaa enemmän sellaiset hahmot, jotka oikeasti ansaitsevat olla henkilöinä kirjassa. Jos kirjailija tuntuu vain lapsellisesti jokeltelevan tyhmiä rumia turhakkeita kirjansa täyteen, niin sitä jotenkin vaan hävettää lukea.
Tämä on varmaan taas näitä puhtaasti henkilökohtaisia mieltymyksiä. Minä en vain jotenkin pidä sellaisesta, että kirjoitetaan kirja täyteen tyhmiä tyyppejä ja sitten naureskellaan niille, kun ne ovat niin tyhmiä. Jotenkin epäilyttävää ja lapsellista.
Onneksi ei ole minun sitten pakko lukea sellaista.
Atomi ei nyt ihan noin paha ollut, mutta kunhan käytin tilaisuuden avautua ilmiöstä yleisesti. Atomi oli ihan mukava ja monella tapaa ihan hassu kirja, mutta synkästi keskinkertainen. Kevyt ja ihan ok. Ei siitä paljon muuta voi sanoa.
Kommentit
Lähetä kommentti
Arvostele arvostelua tai suosittele tämän perusteella jotain uutta luettavaa!