Mika Waltari - Kuka murhasi rouva Skrofin?
Komissaari Palmu ok! Suomen suuri poika kirjoittaa ihan mukavia dekkareita. Meno on ihan todella sympaattista ja Palmu on hieno hahmo. Ennen oli hyvin!
Vaikea kirja vaan blogata. Mitä tästä nyt muka voi sanoa? Kulttuurihistoriallista kuin mikä, mutta silti aivan todella tyylipuhdasta viihdettä. Sujuvaa ja sympaattista ja hyväntuulista, mukavaa ja helppoa luettavaa.
Tuo toisaalta ei kai ihan niin yleistä ole kuin luulisi. Jos haluaa jotain kevyttä viihdettä, joka pelaa muullakin kuin räjähdyksillä tai tisseillä, niin ehkä sitten kannattaa kokeilla Palmuja. Viattomamman ajan meininkiä. Poliisi vielä uhkailee nyrkillä tuhmia kansalaisia, mutta toisaalta kaikki sellainen nykyajan väkivaltaällöily ja muu "me hakataan teidät ihan vaan siks, koska voidaan ja maailma on niin paha yhyy" -meininki puuttuu kokonaan.
Rikollisetkin on vielä asiallisia ihmisiä, eikä läträä verellä pelkästään sen takia että siitä saataisiin inhottavia lähikuvia. Psykoloogisia selityksiä ja motiiveita ja muuta kaikkea!
Ennen vaan näköjään oli hyvin. Voihan Repomies. Summa summarum, kivaa ja kevyttä luettavaa. Melkein yllättävän kivaa, kun ottaa huomioon miten paha kaiku Waltarilla on noin yleisesti. Sellaisena pahimpana esimerkkinä "teidät pakotetaan lukemaan minun kirjoja koulussa, ettekä ihan varmasti tajua mitään niiden päälle vielä ainakaan kymmeneen vuoteen" -luokan kirjailijana.
En tiedä pitäisikö yrittää joku legendaarisempikin waltari sitten koittaa kahlata lävitse näin vanhempana ja katsoa miltä vaikuttaa. Mielipiteitä?
Vaikea kirja vaan blogata. Mitä tästä nyt muka voi sanoa? Kulttuurihistoriallista kuin mikä, mutta silti aivan todella tyylipuhdasta viihdettä. Sujuvaa ja sympaattista ja hyväntuulista, mukavaa ja helppoa luettavaa.
Tuo toisaalta ei kai ihan niin yleistä ole kuin luulisi. Jos haluaa jotain kevyttä viihdettä, joka pelaa muullakin kuin räjähdyksillä tai tisseillä, niin ehkä sitten kannattaa kokeilla Palmuja. Viattomamman ajan meininkiä. Poliisi vielä uhkailee nyrkillä tuhmia kansalaisia, mutta toisaalta kaikki sellainen nykyajan väkivaltaällöily ja muu "me hakataan teidät ihan vaan siks, koska voidaan ja maailma on niin paha yhyy" -meininki puuttuu kokonaan.
Rikollisetkin on vielä asiallisia ihmisiä, eikä läträä verellä pelkästään sen takia että siitä saataisiin inhottavia lähikuvia. Psykoloogisia selityksiä ja motiiveita ja muuta kaikkea!
Ennen vaan näköjään oli hyvin. Voihan Repomies. Summa summarum, kivaa ja kevyttä luettavaa. Melkein yllättävän kivaa, kun ottaa huomioon miten paha kaiku Waltarilla on noin yleisesti. Sellaisena pahimpana esimerkkinä "teidät pakotetaan lukemaan minun kirjoja koulussa, ettekä ihan varmasti tajua mitään niiden päälle vielä ainakaan kymmeneen vuoteen" -luokan kirjailijana.
En tiedä pitäisikö yrittää joku legendaarisempikin waltari sitten koittaa kahlata lävitse näin vanhempana ja katsoa miltä vaikuttaa. Mielipiteitä?
Isse pidän huomattavan paljon Waltarin historiallisista romaaneista. Toisaalta voi johtua siitä, että johonkin aikaan tykkäsin kaikenlaista fantasiahömppää lukea, ja Sinuhet sun muut menee melko hyvin samaan kategoriaan. Tosin kiinnostavammilla hahmoilla varustettuna.
VastaaPoista